RSS
Hasta la vista Fellini, Bergman, Coppola ja Kurosawa. Täällä katsotaan, kommentoidaan ja kiillotetaan elokuva-aarrearkun himmeämpiä helmiä. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Pukki tositoimissa


Kyllä! Vielä ehti katsoa yhden jouluhirvityksen ennen kuin vuosi vaihtuu. En muista mitä kautta tämä elokuva tuli tietooni, mutta koska se on toistuvasti rankattu sadan huonoimman elokuvan joukkoon, oli se pakko nähdä. Kuusikymmentäluvun (syystäkin) unohdettu scifi-pukkiklassikko Santa Claus Conquers the Martians, olkaa hyvä.




Santa Claus Conquers the Martians 
Valmistumisvuosi: 1964
Ohjaaja: Nicholas Webster
Pääosat: John Call, Leonard Hicks, Vincent Beck, Bill McCutcheon, Victor Stiles, Donna Conforti, Chris Month


Marsin lapsiin on tarttunut joulukuume liiallisesta Maan tv-ohjelmien katselusta, eivätkä he suostu syömään tai nukkumaan. Tarvitaan vuosisatoja vanhan käppänän neuvoja, joten päälliköt suuntaavat mitä ilmeisimmin pahvista ja lakanoista kyhäellyn vuoren juurelle. Savutuhnusta ilmestyvä nariseva guru ilmoittaa lasten tarvitsevan leikkiä ja hauskanpitoa - Marsiin täytyy saada Joulupukki!

Vihreisiin trikoopukuihin ja antennikypäriin pukeutuneet marsilaiset lähtevät siis kohti Maata: "Prepare space ship number 1!". Siepattuaan kaksi amerikkalaismuksua marsilaiset saavat selville, että Joulupukki asuu Pohjoisnavalla. Nähdään muun muassa mies maailman epäuskottavimmassa jääkarhupuvussa, huikea Torg-tappajarobotti sekä psykologista valtapeliä pehmon Kimar-johtajan ja sotaa lietsovan Voldarin kesken.

Pukki ja lapset viedään Marsiin, jossa hohotteleva valkoparta levittää ympäriinsä joulun riemua ja panee lahjapajan pystyyn. Pahis-Voldar kuitenkin punoo taas juoniaan ja heittää kapuloita rattaisiin. Kaikki huipentuu happopainajaista muistuttavaan välienselvittelyyn, jossa Joulupukki ja lapset kukistavat Voldarin sykofantteineen leluilla.

Pohjavire on vahvasti kylmä sota -henkinen: marsilaisten avaruusalusta luullaan Neuvostoliiton satelliitiksi ja heidän iloton kulttuurinsa pelastuu joviaalin kapitalistipukin toimesta. Myös Yhdysvaltain puolustusjärjestelmää - erityisesti ilmavoimia - hehkutetaan leffassa antaumuksella. Koko karmeutta säestää vuorotellen maaninen rummutus, fanfaarit, sirkusmusiikki ja tieteistilutus.

Tämä 1960-luvun joulupläjäys ei oikein svengannut. Hämmensi kylläkin. 

(Kuva: http://www.headinjurytheater.com/images/S&M%20Poster%201.jpg)

Kuin kaksi marjaa

Aah, välipäivät ennen vuodenvaihdetta ovat silkkaa juhlaa: on aikaa rentoutua, leikkiä joululahjoilla ja ... katsoa huonoja elokuvia! Tänäänkin tuli katsottua peräti kaksi, Matka maan keskipisteeseen ja Identtiset kaksoset. Molemmat aika mätiä, mutta epäsuhtaisen veljesparin kustannuksella iloitteleva Twins keräsi roimasti enemmän sympatiapisteitä kuin Brendan "viidakon ykä" Frasierin ja CGI-dinosaurusten tähdittämä 3D-mekastelu.




Twins (Identtiset kaksoset)
Valmistumisvuosi: 1988
Ohjaaja: Ivan Reitman
Pääosat: Arnold Schwarzenegger, Danny DeVito

Arnold Schwarzenegger (leffassa Julius Benedict) on tulosta hallituksen huippusalaisesta tieteellisestä kokeesta, jossa kuuden "geneettisesti ylivoimaisen" miehen ja yhden naisen dna:sta yritetään kehittää täydellistä ihmisyksilöä. Mutta hups! Kokeen seurauksena syntyykin kaksi vauvaa: übermensch Schwarzenegger ja jämät, eli DeVito.

Siirrytään nykyaikaan. Iso-Arska on varttunut syrjäisellä, troppisella saarella tiedemiehen huomassa, joka on luonut hänestä todellisen uomo universalen: Arska taitaa kaiken taistelulajeista klassiseen kirjallisuuteen. Kun 35 vuoden kypsään ikään ehtineelle lihaksikkaalle yleisnerolle paljastuu, että hänellä on kaksoisveli, lähtee Iso-A vimmatusti kumipaatilla soutaen sisarrustaan etsimään.

Geneettisesti heikompaa hiihtokenkää saanut DeVito (leffassa Vincent Benedict) on puolestaan lyhyt, hikinen ja pönäkkä pitkähiuksinen kaljupää (you know, Juice-style), joka diilaa varastettuja autoja ja pakoilee velkojia, mutta saa jostain käsittämättömästä syystä aina naisia. Maksamattomat parkkisakot vievät pikkumiehen lopulta telkien taakse, jolloin veljesten tiet kohtaavat.

Huumoria heruutetaan paitsi kaksosten eriparisuudesta, myös siitä, kun tynnyrissä kasvanut, jättimäiseltä vajakilta puvuntakki-shortsit-tennarit-yhdistelmässä näyttävä Schwarzenegger totuttelee Los Angelesin meininkiin. Iso-A opettelee mm. ajamaan autoa, tanssimaan, juomaan kaljaa ja pääsemään eroon poikuudestaan.

Lisää juonikohkausta saadaan, kun DeVito varastaa tietämättään auton, jossa on arvokas lasti. Takakonttiin tungetusta apparaatista on luvassa 5 miljoonaa dollaria Houstonissa - sinne siis. Roadtripille änkeää mukaan äitiään etsivä korsto velipoika ja DeViton tyttöystävä siskoineen, mutta ei siinä vielä kaikki: perään lähtevät myös alkuperäinen tavarantoimittaja ja velkojat.

Kyllähän siitä ihan kelpo kökkökasarikomediasoppaa syntyy. Lopuksi äitikin löytyy, veljekset saavat unelmiensa naiset ja syntyy lisää kaksosia. Huraa.

Olen minä paljon huonompiakin nähnyt, mutta ei Twins millään mitta-asteikolla hyvä elokuva ole. Samanlaista harmitonta ja hieman väsähtänyttä hömppää kuin esimerkiksi Sokkotreffit.


(Kuva: http://latimesblogs.latimes.com/photos/uncategorized/2007/04/09/twins.jpg)

It's Turbo time!


Mikä olisikaan parempi tapa valmistautua jouluun, kuin leipoa (hieman epämuodostuneita) piparkakkuja ja katsoa kauan odotettu koko perheen jouluklassikko Jingle All the Way? No ei mikään!



Jingle All the Way (Isäni on turbomies)
Valmistumisvuosi: 1996
Ohjaaja: Brian Levant
Pääosat: Arnold Schwarzenegger, Sinbad (eli koomikko David Adkins), Phil Hartman, Rita Wilson

Arnold Schwarzenegger on uratykki Howard Langston, jolla ei ole aikaa perheelleen. Missattuaan taas yhden karatenäytöksen, Arska yrittää ostaa takaisin poikansa kiintymyksen hankkimalla hänelle joulun hittilelun, Turbomiehen. Vasta aattona kauppaan ryysäävä Schwarzenegger saa pian huomata, että figuurit on myyty loppuun aikoja sitten. Lisäksi hermoja kiristää turbomiesjahtiin lyöttäytyvä nilkki postimies (Sinbad) sekä vittuileva, Ned Flandersia muistuttava naapuri, joka havittelee Arskan vaimoa.

Lähtötilanne suorastaan vaatii päätöntä kohkausta, ja sitä piisaa: Schwarzenegger taistelee apinan raivolla muiden mattimyöhäisten kanssa viimeisistä turbomiehistä ja saa siinä sivussa käsilaukusta päähän, ryömii lasten leikkitelineessä, taistelee nunchakuja heiluttelevaa ostaripukkia vastaan ja pakenee saatanallisesti örisevää poroa. Ja mitä olisi joulukomedia ilman tontuiksi pukeutuneiden kääpiöiden heittelyä...

Onnellinen loppu saadaan, kun Kalifornian kuvernaattori osuu oikeaan aikaan oikeaan paikkaan: hänet puetaan vahingossa Turbomieheksi jouluparaatiin. Suihkumoottoriselkärepulla varustettu sankari saa jännittävän loppuhuipennuksen jälkeen nuken ja lunastaa paikkansa hyvänä iskänä. Jee.

Iso-Arskalla on näyttelijän/koomikon lahjoja yhtä paljon kuin jouluhalolla. Siitä huolimatta Turbonaattorin tähdittämä joululeffa oli huonoudessaan melko viihdyttävä. Kokemusta täydensi saksalaisaksentilla puhuttu englanti, mikä on ehkä hauskinta mitä tiedän.

Näissä tunnelmissa Filminaattori toivottaa hyvää joulua ja iloista uutta vuotta! Jingle all the way!


(Kuva: http://www.kingroom.com/movies/2004/dvd/dvd-coverart/jingle-all-the-way-1.jpg)

Maailmanlopun tehosteorgiat


Kävin eilen katsomassa elokuvan 2012. Ei olisi pitänyt, sillä palava rakkauteni katastrofielokuviin koki kohtalokkaan kolauksen. Voi Emmerich, minkä teit!



2012
Valmistumisvuosi: 2009
Ohjaaja: Roland Emmerich
Pääosat: Tietokoneavusteiset erikoistehosteet, John Cusack, Chiwetel Ejiofor, Amanda Peet

Minua varoitettiin ennakkoon, että kyseisessä spektaakkelissa ei juuri juonen kehittelyyn ole panostettu, mutta en voinut vastustaa trailerissa heruuteltuja tsunameja, maankuoren repeämiä ja tulivuorenpurkauksia. Tehosteet olivatkin kunnianhimoisia - harmi vain, ettei niistä ehtinyt nauttia.

Silmien eteen syöstään hengästyttävällä tahdilla murenevaa maankuorta, kaatuilevia kerrostaloja, mereen uppoavia suurkaupunkeja ja purskahtelevaa magmaa. Muutamaa suvantokohtaa lukuunottamatta yli kaksi ja puolituntinen tuomiopäivätorttu koostuu onttojen päähenkilöiden kilpajuoksusta kiihtyvän maailmanlopun kanssa. Naurettavia läheltä piti -pelastumisia on kyllästymiseen asti, samoin liian helppoja vitsejä, ennalta-arvattavia juonenkäänteitä, ydinperhepropagandaa sekä liioittelevan ylevää pohdintaa ihmisluonnosta kriisitilanteessa. Moralistista sanomaa siivittävä paatoksellinen ääniraita on korostetun manipuloiva, mikä nostatti pientä närästystä ainakin omalla kohdallani. Lopetus on marsipaaniakin imelämpi.

Ikävä todeta, mutta kyllä tässä vähän pannaan katsojaa halvalla. Emmerich tarjoilee scheissea komeassa käärepaperissa ja jälkimaku on sen mukainen.

(Kuva: http://www.collider.com/wp-content/image-base/Movies/T/Two_2012/posters/2012%20movie%20poster.jpg) 

Syltty pahana


Tämänkertainen pläjäys ei ole varsinaisesti jouluelokuva, mutta koska se sijoittuu joulunaikaan ja painii kunniakkaasti rehvakkaiden toimintakökköleffojen kärkikastissa, otin sen ilomielin kokoelmiin mukaan. Cobra on tahattoman huumorin runsaudensarvi, joten itsenäisyyspäivän ilta Stallonen seurassa oli varsin viihdyttävä kokemus.



Cobra (Cobra - Lain vahva käsi)
Valmistumisvuosi: 1986
Ohjaaja: George P. Costamos
Pääosat: Sylvester Stallone, Brigitte Nielsen, Reni Santoni, Brian Thompson

Sylvester Stallone on Dirty Harryn amerikanitalialainen kasariversio, tulitikkua suupielessään jauhava Marion Cobretti. Pilottilaseja suosiva "the Cobra" patsastelee ilmeettömänä piukeissa farkuissa ja ajelee ympäriinsä päheällä vuoden 1950 Mercurylla, jossa on AWSOM 50 -rekkarit ja turbokiihdytyksen takaava nitro-nappula. Hänet kutsutaan apuun, kun normipoliisit eivät saa supermarketissa riehuvaa ammuskelijaa kuriin. Stallone astelee kauppaan ja niittaa pahiksen, ehtien toki nauttia huikan Coors-olutta ammuskelun lomassa. (Myös Pepsi ja Coca-Cola pääsevät huomionarvoisiin sivurooleihin).

Stallone saa pomolta huudot tarpeettoman väkivallan käytöstä ja piittaamattomuudesta protokollaa kohtaan, mutta pian häntä jo tarvitaankin kaupunkia terrorisoivan sarjamurhaajan taltuttamiseen. Seuraa hämmentävä, aikalaismusiikin ryydittämä kollaasi Stallonesta ja työpari Santonista kuppaamassa tietoja alamaailman kontakteilta ja tanskalaisamatsoni Brigitte Nielsenistä poseeraamassa robottien kanssa. Sitten otoksia rautavalimossa kirveitä kalisuttavasta klaanista ja kulmikasleukaisesta Brian "turpa" Thompsonista (elokuvassa pääpahis Night Slasher) lahtaamassa nuoria naisia kauhistuttavalla piikkiveitsellä. Nielsen sattuu paikalle yhden tällaisen hirmuteon aikaan, joten hänet tulee eliminoida. Mutta sepäs ei käykään noin vain, kun suojelijaksi saapuu Stallone.

Seuraa köykäisiä viittauksia murhaklaanin motiiveihin ("heikot täytyy tappaa uuden maailman luomiseksi" tms.), sähkökitaratilutuksella höystettyjä takaa-ajoja, väijytys motellissa, "get down!" -huudahduksia ja messevä lopputaistelu valimossa, jossa kuuma rauta roiskuu ja jatimatikki laulaa. Huipennuksena turpa-Thompsonin psykoottinen monologi ennen kuin Stallone runttaa hänet metallikoukkuun, joka kyydittää yöviiltäjän iloisena hehkuviin lieskoihin.

Nielsen pelastuu, tottakai, ja työpari Santonikin selviää muutamalla ampumahaavalla. Hän toivoo Stallonen tuovan hänelle nallekarkkeja, jotka jostain käsittämättömästä syystä on käännetty Tahmatassu-patukoiksi! Tämä oli minusta niin hilpeää, että siitä oli pakko mainita. Ehkäpä 80-luvulla värikkäät gummybearsit eivät olleet vielä rantautuneet Suomeen, vaan makeanhimo tyydytettiin tahmatassuilla... kuka tietää. Maistaisin ehdottomasti. Ai niin: niuho pomo saa lopuksi Stallonelta täpäkän nyrkiniskun mahaan. Siitäs sai, mokoma kalkkis.

Cobra oli huonoudessaan varsin viihdyttävä ja juuri sopivaa sunnuntai-illan ajanvietettä. Kankeiden ja yltiöväkivaltaisten kasaritoimintaleffojen aatelia.

(Kuva: http://cineplexmovieposters.com/New%20Posters/Cobra_100811_XL.jpg) 

Kauhukakarat kentällä


Kovaa vauhtia lähenevän kristuksen syntymäjuhlan kunniaksi olen päättänyt korkata kammottavien joulukomedioiden kimaran. Ensimmäiseksi katseluun pääsi Canal+ Comedy -kanavalla pyörivä Unaccompanied Minors, eli Lentokentän kauhut. Ounastelin jo tuon suomenkielisen nimen perusteella, että nyt on luvassa jotain hirvittävän huonoa - enkä joutunut pettymään. Tämä jouluinen koko perheen komedia pitäisi nimittäin haudata visusti kuusimetsään ja tuhota todisteet.




Unaccompanied Minors (Lentokentän kauhut)
Valmistumisvuosi: 2006
Ohjaaja: Paul Feig
Pääosat: Dyllan Christopher, Lewis Black, Tyler James Williams, Wilmer Valderrama, Brett Kelly, Gina Mantegna, Quinn Shephard


Avioerolapset Dyllan Christopher ja Dominique Saldaña ovat lentämässä kaksistaan isänsä luokse toiselle puolen maata, mutta juuttuvatkin keskilännen välilaskulentokentälle lumipyryn takia. Kentällä on muitakin yksin matkustavia alaikäisiä ja siitäkös riemu repeää: ajellaan lentokenttäkärryllä, leikitään löytötavaroilla ja seikkaillaan matkatavaroidenkuljetuskoneistossa. Lapsia yrittää vahtia kiltti Wilmer Valderrama, mutta rauha saadaan maahan vasta kun lapset siirretään lentokenttähotelliin. Kekseliäs kakaraviisikko jää kuitenkin kentälle, sillä lumi on ehtinyt tukkia tiet hotellille.

Mutta ei hätää: soveliasta juonitohinaa syntyy, kun hapan lentokentänjohtaja Lewis Black jahtaa lapsia ympäri kenttää ja yrittää tappaa kaikkien joulumielen. Riittävän kohelluksen jälkeen nähdään, kuinka paksu poika toppahaalarissa, Brett Kelly (joka on näytellyt myös oikeasti hauskassa joulukomediassa, Bad Santassa), käy hakemassa joulukuusen ja lapset koristelevat kentän jouluisaksi. Aamun koittaessa kaikki kentälle jumittuneet saavat lahjoja ja äkeästä Lewis Blackistäkin saadaan joulupukki. Lumipyry on loppunut ja kaikki pääsevät joulupäiväksi kotiin - it's a Christmas miracle!

En voi kuin sääliä niitä vanhempia, jotka joutuvat katselemaan tällaista potaskaa jälkikasvunsa kanssa. Suosittelen vahvasti hankkimaan pilailulasit ja ottamaan salaa nokoset, jos lapset palaavat videovuokraamosta tämä tuotos kainalossaan.

Seuraavaksi yritän haalia käsiini todellisen jouluklassikon: elokuvan Jingle All the Way (Isäni on turbomies). Siitä se joulufiilis lähtee!

(Kuva: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Unaccompanied_minors_poster.jpg) 
 
Copyright 2009 Filminaattori. All rights reserved.
Blogger Template by Blogger and Blogger Templates.
Bloggerized by Miss Dothy