RSS
Hasta la vista Fellini, Bergman, Coppola ja Kurosawa. Täällä katsotaan, kommentoidaan ja kiillotetaan elokuva-aarrearkun himmeämpiä helmiä. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Filminaattori esittäytyy


Blogin lähtöasetelma selvästikin pyytää päteviä perusteluja. Miksi kirjoittaa huonoista elokuvista, kun hyviäkin on tarjolla? 

Olin aikaisemmin jonkinasteinen leffapoliisi, valmiina virkaintoisesti pamputtamaan lyttyyn jokaisen amerikkalaisen tehostespektaakkelin ja toimintakomedian pelkän trailerin perusteella. Tiedätte tyypin: hän on mikseripöydän vieressä kriittisesti kulmiaan kurtistelevan rock-poliisin serkku, joka onnistuu pilaamaan leffan kuin leffan viisastelemalla juonen epäloogisuuksista ja pääosanesittäjän puutteellisista näyttelijänkyvyistä.

En koskaan ollut leffasnobi pahimmasta päästä, mutta mielestäni elokuvan ensisijainen funktio oli tarjota taiteellisia, ei häpeilemättömän viihdyttäviä elämyksiä. Halveksin Iso-Arskaa, Poliisiopisto-elokuvia ja amerikanpiirakka-tyyppisiä teinikomedioita. Toisaalta, korneja kasaritanssielokuvia (Flashdance, Footloose, Dirty Dancing yms.) fanitin jo silloin. Ihmismieli ei ole yksiselitteinen.

Jossain vaiheessa annoin kurttuisen otsani siletä ja aloin katsomaan elokuvia hieman laajemmalla skaalalla. Heitettyäni hyvästit leffanatsi-mentaliteetille, huomasin elokuvien katsomisen olevan paljon hauskempaa. Ennakkoluuloista luopuminen ei ole tuottanut pelkästään ilahduttavia kokemuksia (esimerkiksi Love Gurun tai Epic Movien katsomiseen käytettyä aikaa en koskaan saa takaisin), mutta aion pitäytyä valitsemallani tiellä.

Nyt vien elokuvakulttuurisen avartumiseni astetta pidemmälle: olen päättänyt tehdä löytöretken täysin luokattomien leffojen maailmaan. Yritän saada käsiini mahdollisimman mauttomia elokuvia; sellaisia, jotka kehnoudessaan koettelevat käsittämättömän rajoja. Huonouden mittareina ja apuna filmien valikoimiseen käytän valtamediassa esitettyjä elokuva-arvioita sekä The Golden Razberry Awardsin listauksia pahimmista flopeista. Yhtenä projektina onkin katsoa läpi kaikki huonoimman elokuvan Razzie-palkinnon saaneet vuodesta 1980 lähtien.

Näillä myyntipuheilla aloitan miellyttävän itsekidutuksen elokuvamaailman kelvottomimpien aikaansaannosten parissa. Nostalgia Criticia mukaillen: Minä katson sen, ettei sinun tarvitse!
 
Copyright 2009 Filminaattori. All rights reserved.
Blogger Template by Blogger and Blogger Templates.
Bloggerized by Miss Dothy