Guruhuttua

Uusi vuosi ja uudet projektit: on aika käydä käsiksi The Golden Razberry Awardsin saaneiden, eli vuoden huonoimpina palkittujen leffojen surkuhupaisaan joukkoon. Olen päättänyt katsoa kaikki, eli vuosina 1980-2009 ilmestyneet, Razzie Awardsin saaneet elokuvat. Katselen toki ohessa muitakin huonouksia, mutta vuoden mittaan olisi tarkoitus nuo kaikki kakistella läpi.

Aloitan urakkani tuoreemmasta päästä - katsomalla viime vuoden vadelmapystin pokanneen Love Gurun. Uskallan tosin väittää, että samasta kunnianosoituksesta kilpaillut Meet the Spartans on vielä Myersin kynäilemää kainalopierukomediaakin kehnompi tuotos. Mutta kyllä rakkauden guru palkintonsa ansaitsee, ei vastalauseita sen suhteen. 

Love Guru

Valmistumisvuosi: 2008
Ohjaaja: Marco Schnabel

Pääosat: Mike Myers, Jessica Alba, Romany Malco, Justin Timberlake, Verne Troyer

Toronto Maple Leafsin tähtipelaaja Romany Malco (leffassa Darren Roanoke) riutuu rakkaustuskissa eikä kykene pelaamaan, vaikka Stanley Cup häämöttelee nurkan takana. Malcon jättämä vaimo hengaa nyt vastustajajoukkueen maalivahdin, kanadanranskalaisen Jacques "Le Coq" Grandén kanssa. Tuuheaviiksistä, Celine Dionia ihannoivaa ja tabarnacia hokevaa meisselisetää esittää Justin Timberlake. 

Leafsin johto (hehkeä Jessica Alba ja mini-me Verne Troyer) päättää palkata apuun Mike Myersin esittämän rakkausgurun, Maurice Pitkan. Pitka on Deepak Chopran jälkeen maailman toiseksi suosituin new age -spiritualisti, joka kiertää maailmaa huuhaa-seminaareja pitäen ja naurettavan nimisiä itsehoito-opuksia kirjoitellen.

Guru ryhtyy hommiin. Malco joutuu tekemään erilaisia harjoitteita, kuten kohtaamaan kriittisen äitinsä, ja pikkuhiljaa kiekkokuningas kuoriutuu traumoistaan. Muhkeapartainen Myers rakastuu Albaan, mutta siveysvyö ei aukea ennen kuin guru oppii rakastamaan ensin itseään. Välillä leikataan takaumiin guruopinnoista: pelataan stink moppia, jossa sohitaan vastustajaa kuseen kastetulla luutulla, ja seurataan kierosilmäisen oppi-isän, Guru Tugginmypudhan, piereskelyä.

Kun norsut ovat naineet, kääpiö lämäisty maaliin ja tarpeeksi monta nimivitsiä väännetty + Mariska Hargitay -tervehdystä vaihdettu, on henkinen kasvu päättynyt ja parit saaneet toisensa. Lopuksi tanssitaan bollywood-tyyliin.

Justin Timberlake tanssilattialla vetämässä sprinkleriä ja rekkakuskia Celine Dionin tahtiin hymyilytti hennosti, mutta hyvin harvat Love Gurun vitsit olivat oikeasti hauskoja. Kauas on tultu Wayne's Worldin ja Austin Powersin ajoista, ja jos sama tahti jatkuu, saanee Myers lisää kultaisia vadelmia.  

Sivuhuomiona: näin tällä viikolla vihdoinkin Avatarin ja totesin sen olevan aivan hulppea fantasiaspektaakkeli! Mietin etukäteen mahtavatko siniset na'vit olla liian korneja, mutta jokainen yksityiskohta tässä avaruussadussa oli niin huolella toteutettu, ettei moiselle mussutukselle jäänyt juuri sijaa. Muutkin Pandora-planeetan möröt olivat vaikuttavia, puhumattakaan leijuvista virtuaalivuorista.

Tarina sinänsä ei ollut ennennäkemätön, ainakaan Pocahontas tai Tanssii susien kanssa -elokuvien ystäville, mutta who frickin cares kun puitteet ovat noin komiat. Koin itseni melkein kolmituntisen rupeaman jälkeen hyvin viihdytetyksi ja visuaalisesti tyydytetyksi, mitä nyt 3D-lasit vähän hiersivät korvantaustaa. Kansa on saanut sirkushuvinsa.

Ehkä parhaiten kokemus kiteytyy Chuck Koplinskin leffa-arvion otsikkoon Illinois Timesissa: A Wonder to behold, a Story to Forget. 

(Kuvat: http://razzies.com ja http://www.impawards.com/2008/posters/love_guru.jpg)