RSS
Hasta la vista Fellini, Bergman, Coppola ja Kurosawa. Täällä katsotaan, kommentoidaan ja kiillotetaan elokuva-aarrearkun himmeämpiä helmiä. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Mamman matkassa


Kun kävin viime vuoden puolella Turussa jouluostoksilla ja pikkuveljeä moikkaamassa, tarttui mukaan myös kymppisäkki leffoja. Kaikki huonoja, oletettavasti, mutta kahden ja puolen euron kappalehintaan hankinnan väärtejä.

Nyt yksi niistä on myös todistetusti surkea, nimittäin Big Mama Jack. En oikein tiedä kuinka kuvailisin tätä kummallista teosta, mutta "raskaan sarjan naurupommi" se ei ainakaan ollut, vaikka kansi niin väittääkin.



Big Mama Jack
Valmistumisvuosi: 2005
Ohjaaja: Grey Hofmeyr
Pääosat: Leon Schuster, Lionel Newton, Mary-Ann Barlow, Alfred Ntombela


Kannen perusteella odotin jotain halvalla tehtyä Big Momma's House -kloonia, mutta kyseessä olikin melko eriskummallinen eteläafrikkalainen kohelluskomedia. Juoni muistutti hieman Mrs. Doubtfirea, muu olikin sitten täyttä dadaa.

Leon Schuster on vähän rupsahtanut ja luuserinoloinen grip (eräänlainen yleismies-jantunen, joka esim. siirtelee lavasteita ja liikuttelee kameravaunua) Nelson Mandelasta kertovan elokuvan tuotannossa. Schuster haluaisi kovasti näytellä, mutta ohjaaja Lionel Newton on kusipää, eikä anna miehen näyttää taitojaan. Syntyy kränää, joka huipentuu siihen, että ohjaaja juottaa gaalassa Schusterille mystisellä Mama Africa -jauheella terästettyä viskiä, joka saa hänet näkemään pelkoa-ja-inhoa-las-vegasissa-maisia hallusinaatioita ja oksentamaan holtittomasti kuuluisan näyttelijättären päälle kesken juhlapuhetta.

Tämän johdosta Schuster etsintäkuulutetaan, joten hän naamioituu mustaksi matamiksi ja pestautuu kotiapulaiseksi mulkku-ohjaajan huusholliin. Mamma laittaa koiran pesukoneeseen, tamppaa sammuksiin palavia pyykkejä, riehuu keittiössä, tekee jäynää isännälle ja rakastuu lopulta tämän avovaimoon tuplaroolissaan skotlantilaisena kulkurilääkärinä. Niin, kulkurilääkärinä.

Big Mama pääsee myös elämänsä rooliin Mandela-elokuvassa ja kaikki tuntuu sujuvan sutjakkaasti, kunnes koko kommervenkki paljastuu elokuvan ennakkokatselussa. Suuri rakkaus suutahtaa, mutta hämmingin laantuessa Schuster saa anteeksi ja elämä jatkuu. Hakuna matata.

Elokuva on täynnä kummallisia tehosteita, kuten hidastuksia ja nopeutuksia, ja erikoiskikkailut ovat vaivaannuttavan vähällä vaivalla (tai rahalla) toteutettuja. Esimerkiksi hallusinaatiokohtauksissa nähtävät efektit ovat sellaista kökkökamaa, että oksat pois.

Kaikkein kamalinta on kuitenkin musiikki: pätäkän puutteessa katsoja saa nauttia filmiryhmän omista versioista mm. Celine Dionin Titanic-tunnarista ja Figaro-oopperasta. Teki mieli puhkoa korvat.

Tämä elokuva oli kuin kauhallinen hullukeittoa; ei mikään makunautinto.

(Kuva: http://fabulousrobertpattinson.se/images/2008/7391970019462-01_15448883.jpg)

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Kommentoi!

 
Copyright 2009 Filminaattori. All rights reserved.
Blogger Template by Blogger and Blogger Templates.
Bloggerized by Miss Dothy