RSS
Hasta la vista Fellini, Bergman, Coppola ja Kurosawa. Täällä katsotaan, kommentoidaan ja kiillotetaan elokuva-aarrearkun himmeämpiä helmiä. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Anteliaan avaruussutturan matkassa


Tämä kulttihelmi sattui käteen ensiretkellä uuden asuinalueeni kirjastoon, jonka pisteet nousivat löydöksen ansiosta välittömästi. Voiko olla pitämättä paikallislainaamosta, jossa on kummallinen, B-elokuvia sisältävä dvd-kokoelma?

Itse elokuva oli hykerryttävän psykedeelinen ja irstaileva, kuplivia erikoistehosteita ja läpinäkyviä avaruuspukuja myöten.



 Barbarella - Queen of the Galaxy
Valmistumisvuosi: 1968
Ohjaaja: Roger Vadim
Pääosissa: Jane Fonda, John Phillip Law,
Anita Pallenberg

Jane Fonda (29 vee) on "viiden tähden astronavigaattori" Barbarella, jonka lempihuvia ainakin alkukrediittikohtauksen perusteella on alastomana leijailu painottomassa tilassa. Kotoisan nakusession keskeyttää pian puhelu aurinkokunnan huolestuneelta pääministeriltä: hullu tiedemies Durand Durand (kyllä, kasaribändi Duran Duran sai inspiraation nimeensä elokuvasta) on kehitellyt vaarallisen positronisäteen. Vuosisatoja vailla konflikteja selviytynyt maailmankaikkeus on vaarassa ajautua sotaan ja sekasortoon!

Ase ja aivokäyrätunnistin turvanaan Fonda lähtee pahoille teille eksyneen tiedemiehen perään. Mutta voi ei! Hän joutuu keskelle magneettimyrskyä ja hyrräkompassi menee epäkuntoon. Fonda tekee pakkolaskun Tau Cet -nimiselle jääplaneetalle, joka on täynnä pelottavia, muovirauskujen vetämissä kelkoissa kulkevia lapsikaksosia, terävähampaisia nukkeja ja sinisiä pupujusseja.

(Hmm, tämä elokuvan mukana tullut LSD-mehuhan on hyvää...)

Fonda joutuu uhkaavaan tilanteeseen pahaenteisesti leukojaan loksuttavan nukkearmeijan kanssa, mutta viime hetkellä apuun rientää salskea Pyydystäjä, italialaisnäyttelijä Ugo Tognazzi, joka kiidättää hänet turvaan purjealuksellaan. Vastapalveluksena hän tahtoo Fondan muhinoivan kanssaan perinteisellä tyylillä - ei "hurmionsiirtopillereiden" avulla, kuten nykyään galaksissa on tapana. Ja tokihan Fonda vällyjen väliin sujahtaa: viiden tähden astronavigaattori on aina valmis petipuuhiin!

Kiihkeän lemmenyön jälkeen Fondan matka jatkuu maan alle Yön kaupunkiin, jossa hän kohtaa John Phillip Law'n esittämän sokean ja siivekkään Pygar-enkelin. Lihaksikas siipiveikko on menettänyt halunsa lentää, mutta arvata jo saattaa mikä voisi innostaa enkelin jälleen yläilmoihin...

Vetäistyään varvit hemaisevan seksipupu-Fondan kanssa John Philip lennättää avaruussutturan kaupunkiin, jota pahamaineinen Suuri Tyranni asuttaa. Kierreltyään tovin orgioita kuhisevassa hovissa Fonda tapaa itse
Tyrannin, joka onkin yllättäen tummahiuksinen superkissa Anita Pallenberg - miau! Hän haluaa Fondan lesboleikkikaverikseen, mutta juonen epäonnistuessa sysää hannailevan Barbarellan häkkiin pikkuruisten tappajalintujen nokittavaksi.

Neuvokas Fonda löytää kuitenkin salareitin vallankumouksellisten kätkettyyn päämajaan, jossa häntä tervehtii viiksekäs - ja himokas - sissipäällikkö David Hemmings eli Dildano. Seuraa lisää jörnimistä, minkä jälkeen Fonda joutuu jälleen pulaan: Suuren Tyrannin kätyri telkeää hänet masiinaan, jonka tarkoituksena on tappaa uhri nautintoon. Fonda on kuitenkin niin kiihkeä paketti, että hekumahärveli kärventyy piloille ennen kuin pahin ehtii tapahtua.

Mutta mitä kummaa! Kätyri onkin Durand Durand eli Milo O'Shea, joka aikoo kaapata vallan! Hän telkeää Fondan ja Pallenbergin unikammioon ja ottaa positronisäteen käyttöön. Maanisen ääniraidan säestämänä vallanhimoinen O'Shea mellastaa kehittämänsä massatuhoaseen puikoissa, mutta tuhoaa lopulta vahingossa itsensä, ja John Philip lennättää kuumat avaruuskinkut turvaan. Groovy!

Barbarella oli mainio aikamatka seksploitaatioelokuvan kultakaudelle ja varsin hupaisa kokemus
kaiken kaikkiaan. Fondan minimaaliset avaruusvetimet, kieli poskessa -meininki ja kosmoksen kulisseina toimivat, psykedeelisiä kuvioita heijastavat öljyprojisointikiekkoefektit vetävät katsojan vastustamattomaan camp-universumiin, josta ei ole kiire pois.

Kökköjen halpistuotantojen parhaimmistoa, ettenkö sanoisi. Suosittelen!

(Kuva: http://www.discshop.fi/)

2 kommenttia:

Occo kirjoitti...

Kuriositeettimielessä voisi kai sanoa Fred Robsahmin, Norjan lahjan spagettiwesterneille, pyrähtävän Dildanoksen kätyrinä.

M kirjoitti...

No kappas! Hyvä bongaus, on nimittäin itselleni täysin tuntematon suuruus.

Lähetä kommentti

Kommentoi!

 
Copyright 2009 Filminaattori. All rights reserved.
Blogger Template by Blogger and Blogger Templates.
Bloggerized by Miss Dothy