RSS
Hasta la vista Fellini, Bergman, Coppola ja Kurosawa. Täällä katsotaan, kommentoidaan ja kiillotetaan elokuva-aarrearkun himmeämpiä helmiä. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Kuoleman limavanat


Leppoisan kesäillan ratoksi tuli kaiveltua pitkästä aikaa The B-Movie Collection -boksia. Siinäkin kokoelmassa on vielä monta leffaa näkemättä, mutta tällä kertaa eniten houkutteli verenhimoisten tappajaetanoiden tarina. Ja täytyy kyllä todeta, että valinta oli erinomainen! Slugs osoittautui varsin viihdyttäväksi kasariroskaelokuvaksi.



Slugs
Valmistusvuosi: 1988
Ohjaaja: Juan Piquer Simón
Pääosat: Michael Garfield, Kim Terry, Philip MacHale,
Alicia Moro, Santiago Alvarez, Concha Cuetos, 
John Battaglia

Pahaa-aavistamaton amerikkalaispikkukaupunki uinuu idyllissään, kunnes yksinäinen juoppo joutuu etananruoaksi kotonaan. Äreä seriffi John Battaglia ja salskea terveystarkastaja Michael Garfield hälyytetään paikalle. He patsastelevat huoneeseen kulmasta, josta on suora näköyhteys sohvalla retkottavaan mädäntyneeseen ruumiseen, ja ihmettelevät, että mikäs täällä haisee. Ai kas, tuo puoliksi syöty densohan se siinä käryää.


Seuraavaksi terveystarkastajaa työllistää nainen, joka valittaa kamalasta hajusta talonsa liepeillä. Garfieldin ystävä, puhtaanapitolaitoksessa työskentelevä viemärivelho Philip MacHale, menee ronkkimaan putkistoa talon alla. Reippaan sanitaatiohepun hymy hyytyy, kun käy ilmi, että viemärissä vaanii jotain epäilyttävää...

Siirrytään vanhemman pariskunnan kasvihuoneelle. Muori jämentää miestänsä hoitamaan pari tuholaisten valtaamaa kasvia kuntoon. Pahaksi onneksi julma tappajaetana livahtaa isännän puutarhahanskan sisään ja käy kiinni, kun ukko vetää kintaan käteen. Mies yrittää vimmatusti hakata kättään irti kirveellä paksun tehosteveren pulputessa ja emännän kauhistellessa vieressä. Hän onnistuukin lopulta, mutta siinä melskatessa jokin lannoitekanisteri tms. on alkanut sauhuta ja tapahtuu VALTAVA RÄJÄHDYS.

Tarkastaja Garfield alkaa huolestua toden teolla, sillä jättietanoita löytyy jo hänen pihaltaan. Siinä nurmikolla kyykkiessä hervottoman korni kauhuetana puraisee häntä sormeen, ja Garfield katsoo viisaammaksi ottaa näykkijän purkkiin jemmaan. Hän vie sen vaimonsa liioiteltua brittienglantia puhuvalle tutkijatuttavalle, joka kertoo katsojille perustiedot etanoiden biologiasta. Garfieldia kiinnostaa, maistuuko mölliäisille liha. "No hyvänen aika, ei kai nyt sentään", brittitutkija tuumaa. Eipä.

Siirrytään aivan leffan alussa tavatun Garfieldin tuttavapariskunnan kotiin. Vaimo on seitinohuesta päiväkännistä aiheutuneessa epähuomiossa silpunnut päivällissalaattiin yhden tappajaetanan, ja pian einestyksen jälkeen mies alkaa yökkiä. "Ehkä se johtuu anjoviksesta", ehdottaa liköörinhuuruinen vaimo. "Niin, salaatti maistui kyllä hieman suolaiselle". He jatkavat iltaa tietämättöminä hitaasti mutta varmasti lähenevästä splatter-herkuttelusta.

Toisaalla ruuhkatukkainen teinari menee tyttöystävänsä luo muhinoimaan. Meno on kiihkeää ja tissejäkin nähdään, mutta sitten wc-pöntöstä ryömii nälkäinen etana-armeija. Alaston tyttöystävä joutuu inhottavien nilviäisten armoille ruuhkatukan yrittäessä pelastautua ikkunasta persposket vilkkuen. Yritykseksi se kuitenkin jää, ja molemmat haukkaavat paskaa.

Laboratoriossa brittitutkija kohottaa hillitysti kulmakarvojaan, kun Garfieldin tuoma etana kellistää rotevan koe-eläinhiiren ja alkaa popsia menemään.

Nohevan terveystarkastajan päässä alkaa muotoutua teoria tappajaetanoista. Äreä seriffi viittaa kintaalla moisille mietteille, mutta sanitaatiosankari MacHalella on todisteita mutanttietanoita synnyttävästä myrkkyjätteestä. Nyt tarvitaan suunnitelma!

Palataan etanasalaattia syöneeseen mieheen. Kesken tärkeän bisnesillallisen tämä kaatuu mylvien maahan ja kaikista ruumiinaukoista purskahtaa inhoja limalieroja!!! Ei siis etanoita, vaan etanoiden loisia, kuten brittitutkija meille ystävällisesti selventää.

Garfield yrittää keskeyttää kaupungin vedenjakelun, sillä etanat ovat pesiytyneet viemäriverkkoon ja niitä tulee jo hanoistakin, mutta pormestari ei usko tappajaetanauhkaa todeksi. Pormestari luonnollisesti päätyy seuraavaksi etanoiden haukkapalaksi.

Gameplan alkaa muotoutua, kun brittitutkija keksii keinon päästää etanat päiviltään - litiumpohjainen arsenikkiliuos! He lastaavat tynnyrillisen ainetta mukaansa ja suuntaavat viemäreihin. Garfield houkuttelee ristiretkelle myös sanitaatioheppu MacHalen, joka dramaattisesti hyvästelee perheensä, KUIN ENNAKOIDEN TULEVAA KOHTALOAAN. 

Tutkija jää viemäriaukon suulle päivystämään ihmeliuoksensa kanssa, kun Garfield & MacHale katoavat maan uumeniin. He löytävät pian mutanttietanoiden pesäkkeen, mutta juuri ennen loppupamausta sanitaatiosankari molskahtaa etanaliejuun: näkyy vain ylös kurottava käsi ja veristä pulpahtelua. Garfield pelastautuu, tutkija laskee etanantappoliemet viemäriin, ja koko maanalainen putkiverkosto roihahtaa liekkeihin. Viemärinkannet sinkoilevat, joka paikassa RÄJÄHTELEE NÄYTTÄVÄSTI.

Garfield suree hetken veivinsä heittänyttä MacHalea ja astelee sitten emäntä kainalossa, hälytysajoneuvojen valojen välkkeessä kohti uutta huomista. (Joka on luultavasti limainen ja kauhistuttava, sillä lopuksi zoomataan viemärinkannella kiemurtelevaan kostajaetanaan...)

Aika hauska puolitoistatuntinen! Leffa rullasi eteenpäin kuten hyvän kauhu(komedia)n kuuluukin: uhkaa ilmassa leijuttaen, mutta liikaa kiirehtimättä ja etenkin liikaa näyttämättä. Splatter-kuvastoa on kohtuullisesti, ja tehosteet ovat keskimääräistä parempia - muutamassa kohdassa mieleen tuli Kadonneen aarteen metsästäjien sulava natsi. Huippukamaa, siis.

Huomattava osa repliikeistä tarjoillaan jälkiäänitettynä, mikä tuo rutkasti hauskuutta jo ennestään riemukkaaseen katselukokemukseen. Myös kumma sountrack viihdyttää: toimintakohtauksissa kuullaan dramaattisia patarumpuja, loppukohtausta ryydittää puolestaan kasarisitcomtunnarimainen sävellys.

Tätä suosittelen limaisen lämpimästi!

Kuva: http://3.bp.blogspot.com
 
Copyright 2009 Filminaattori. All rights reserved.
Blogger Template by Blogger and Blogger Templates.
Bloggerized by Miss Dothy