Maailmanlopun tehosteorgiat

Kävin eilen katsomassa elokuvan 2012. Ei olisi pitänyt, sillä palava rakkauteni katastrofielokuviin koki kohtalokkaan kolauksen. Voi Emmerich, minkä teit!

2012

Valmistumisvuosi: 2009

Ohjaaja: Roland Emmerich

Pääosat: Tietokoneavusteiset erikoistehosteet, John Cusack, Chiwetel Ejiofor, Amanda Peet

Minua varoitettiin ennakkoon, että kyseisessä spektaakkelissa ei juuri juonen kehittelyyn ole panostettu, mutta en voinut vastustaa trailerissa heruuteltuja tsunameja, maankuoren repeämiä ja tulivuorenpurkauksia. Tehosteet olivatkin kunnianhimoisia - harmi vain, ettei niistä ehtinyt nauttia.

Silmien eteen syöstään hengästyttävällä tahdilla murenevaa maankuorta, kaatuilevia kerrostaloja, mereen uppoavia suurkaupunkeja ja purskahtelevaa magmaa. Muutamaa suvantokohtaa lukuunottamatta yli kaksi ja puolituntinen tuomiopäivätorttu koostuu onttojen päähenkilöiden kilpajuoksusta kiihtyvän maailmanlopun kanssa. Naurettavia läheltä piti -pelastumisia on kyllästymiseen asti, samoin liian helppoja vitsejä, ennalta-arvattavia juonenkäänteitä, ydinperhepropagandaa sekä liioittelevan ylevää pohdintaa ihmisluonnosta kriisitilanteessa. Moralistista sanomaa siivittävä paatoksellinen ääniraita on korostetun manipuloiva, mikä nostatti pientä närästystä ainakin omalla kohdallani. Lopetus on marsipaaniakin imelämpi.

Ikävä todeta, mutta kyllä tässä vähän pannaan katsojaa halvalla. Emmerich tarjoilee scheissea komeassa käärepaperissa ja jälkimaku on sen mukainen.

(Kuva: http://www.collider.com/wp-content/image-base/Movies/T/Two_2012/posters/2012%20movie%20poster.jpg)