RSS
Hasta la vista Fellini, Bergman, Coppola ja Kurosawa. Täällä katsotaan, kommentoidaan ja kiillotetaan elokuva-aarrearkun himmeämpiä helmiä. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Haaste vastaanotettu!


Jee, kiitokset Vajaatoimintasankarille Filminaattorin ensimmäisestä blogihaasteesta! Hidas sytytys ja harvalukuiset käynnit bloggerissa = vastauksia vasta nyt.



Asiaan:

1) Onko sinulla erityisen rakkaita genrejä tai alagenrejä?
Kyllä vain! Scifi ja kauhukomedia (esim. What We Do in the Shadows) iskevät aina. Ysäritoiminta uppoaa myös.

2) Iskeekö jonkin maan tai maankolkan elokuvakulttuuri aivan erityisesti?
Amerikkalaisspektaakkelit ja pohjoismainen musta huumori toimivat, samoin aika monet japanilaiset animet.

3) Entä erityisen vähänlännästi?
Kotimaisen elokuvan katsominen on tuntunut joskus enemmän työltä kuin huvilta, mutta nykyään suomalaisistakin löytyy helmiä. Myöskään Bollywood-pätkät eivät herätä suuria intohimoja.

4) ”Sitä leffaa en (enää) katsoisi ämpärikännissäkään…”
Ruotsalaiskomedia Naken. Never again.

5) Biisi tai bändi, joka ei ole saanut ansaitsemaansa huomiota elokuvasoundtrackeissa?
Tähän ei kyllä tule mitään mieleen... En muista pidettiinkö The Guestin soundtrackista meteliä, mutta se oli erinomainen.

6) Onko olemassa kadonneeksi todettu (tai ainakin äärimmäisen vaikeasti saavutettava) filmi, jonka haluaisit nähdä?
Jossain vaiheessa minulla oli vaikeuksia saada hyppysiini alkuperäinen Tron (1982), mutta nykyään saa tilattua melkeinpä mitä vaan. Ennen internetin aikakautta mietin myös pitkään ja hartaasti, mikä mahtoi olla se kiehtova ankkaelokuva, josta näin pätkän ala-asteikäisenä – myöhemmin selvisi, että kyseessä on Howard the Duck (1986). Uusintakatselulistalla edelleen...

7) Onko jotain oleellista jäänyt mielestäsi sovittamatta valkokankaalle näin sarjakuvafilmatisointibuumin aikana, vai oletko jo tyystin leipiintynyt tähän trendiin?
Tuskinpa. Katson mielelläni sarjakuvafilmatisointeja, vaikka olenkin tutustunut Marveliin ja DC Comicsiin kunnolla vasta aikuisiällä.

8) Onko jonkun elokuva-alan ihmisen tapaaminen säväyttänyt poikkeuksellisesti?
Enpä ole liiemmin leffaihmisiin törmäillyt, mutta työväenopiston käsikirjoituskurssia vetänyt Pekka Lehtosaari teki kyllä vaikutuksen. Hauska tyyppi, armoton elokuvahullu ja aivan mieletön määrä leffatriviaa takataskussa. Arvostan.

9) Onko jonkin elokuvan värimaailma säväyttänyt näköaistiasi harvinaisen syvästi?
Muistan pitäneeni Le Havren (2011) harkittuja sävyjä erityisen hienoina. Pleasantvillessä (1998) värien käyttö oli olennainen osa tarinankerrontaa, se on myös jäänyt mieleen.

10) Onko jokin inhokkisi päätynyt IMDB:n kärkisijoille?
Eipä oikeastaan, tosin Citizen Kane ei ole koskaan tehnyt minuun erityisen suurta vaikutusta.

11) Suosikkielokuvaörkki/örkit?
Mahtava kysymys! Niitähän riittää: Pan's Labyrinthin silmätön olio, Gremlinsit, Predator, LOTR-örkit (What do you smell? -Manflesh!) ja Mustan laguunin hirviö. Lapsena myös Star Warsin Rancor jäi mieleen melko hurjana otuksena.

Tällä erää pelkät vastaukset ilman uusia haasteita, kun heräsin tähän näin myöhään. Mutta saman vuoden puolella kuitenkin! Hauskaa oli paitsi vastata, myös lukea muiden vastauksia. Tässä vielä muut Vajaatoimintasankarin haastamat:

…noir
Damn Good Coffee 
Double Feature
Modern Werewolf
It's just a movie.
Roskaa tikunnokassa
Shameless Pile of Stuff
See Some Evil


(Kuva: http://starwars.wikia.com/wiki/Jabba's_rancor)

Luokaton lumimiestupla: Rage of the Yeti ja Deadly Descent


Katsoinpa tuossa viime talvena aivan kammottavan Syfy-pläjäyksen nimeltä Rage of the Yeti ja heti perään tänä talvena toisen lumimiesteemalla ratsastavan, täsmälleen yhtä huonon Syfy-tuotoksen Deadly Descent (Yeti). Tupla-annos jäätävää ruikulia.

Tarkoituksena oli kirjoittaa molemmista, mutta onnistuin hukkaamaan jälkimmäisen katselun muistiinpanot jonnekin – enkä todellakaan aio katsoa sitä uudelleen. Marko Mäkilaakson ohjaama Deadly Descent oli sen verran kehno, että nukahdinkin toviksi puolen välin kieppeillä. Paljoa en siis leffasta muista, mutta hanurista se ehdottomasti oli.

Tässä siis mietteet ainoastaan Rage of the Yetistä, harhaanjohtavasta otsikosta huolimatta.


Rage of the Yeti
Valmistusvuosi: 2011
Ohjaus: David Hewlett
Pääosat: David Chokachi,
Matthew Kevin Anderson, Yancy Butler

Esinäytös. Jossain kylmässä ja karussa maailmankolkassa seikkailijaryhmä etsii lumimyrskyssä tärkeää "koodeksia" taistellen samalla valkoisia hirviöitä vastaan. Ärjyvä peto lahtaa heti yhden onnettomista sivuosanäyttelijöistä.

Toisaalla kaksi miestä, jonkin sortin elämäntapaseikkailijaveljekset, kutsutaan tärkeään tehtävään kesken ryöstökeikan. Näytetään, kuinka lisää porukkaa liittyy ryhmään, ja pian poppoo lähtee rahtikoneella kohti napapiiriä. Ennennäkemättömän kekseliäässä juonessa on kyse OMALAATUISEN MILJONÄÄRIN rahoittamasta salaisesta pelastusoperaatiosta arktiselle saarelle Kanadan perukoilla.

Miljonääri haluaa saada hyppysiinsä muinaisen koodeksin, mutta ensimmäinen retkikunta on niin sanotusti kusi sukassa, kuten nähty, joten on aika tuupata kakkosryhmää kehiin. Vahingossa mukaan on eksynyt myös kirurgiksi luultu eläinlääkäri. Kökösti vihjataan, että hänen taidoilleen tulee olemaan vielä käyttöä.

Ykkösryhmä, josta yksi on taas syöty, pääsee hetkellisesti turvaan hylätylle tutkimusasemalle. Lumimonsterit kuitenkin piirittävät pirttiä herkeämättä.

Kakkosryhmä löytää ykkösten verentahriman leirin ja saavat ohjeeksi lähteä kohti tutkimusasemaa. Matkan varrella yksi jos toinenkin tiimistä haukkaa paskaa. Perillä pidetään jäljelle jääneiden kesken palaveri, jossa eläinlääkäri jakaa suurta viisauttaan: "Nämä oliot eivät ole jääkarhuja, ehkäpä jonkinlaisia kädellisiä, lumigorilloja? Joukolla on oltava jossain johtajauros..."

Eläinlääkärin lueskellessa ykkösryhmän haltuunsa saamaa koodeksia selviää, että kyse onkin Mongoliasta laivalla tulleista YERINEISTÄ. Miljonääri haistaa tilaisuuden kääräistä kahisevaa ja muuttaa operaation kulkua: hän haluaa yhden olioista elävänä. Muut eivät aluksi lämpene, mutta nihkeily loppuu, kun hinnasta sovitaan.

Seikkailijaveljekset rakentavat omatekoisen tainnutusaseen ja painelevat yerin-jahtiin. Kahdella muulla ryhmäläisellä on jotain hämäräsuunnitelmia ja he lähtevät livohkaan kesken pyydystysoperaation. Eläinlääkäri syödään, kun tiimi löytää olioiden pesät. Seikkailijat aikovat napata yerinin poikasen mukaansa, mutta lumivyöry yllättää heidät ja he joutuvat samoamaan takaisin tutkimusasemalle tyhjin käsin.

Pelastushelikopteri tulee noutamaan jäljelle jääneitä tutkimusasemalta, mutta hirviöt popsivat ovelle kolkuttelemaan tulleen pilotin. Harmittava takaisku.

Henkiin jääneet hahmot ottavat alleen lumimönkijän tai vastaavan kulkupelin, lahtaavat perässä säntäävät pedot ja pääsevät turvaan, kun OMALAATUINEN MILJONÄÄRI tulee pelastamaan heidät jään alta nousevalla neuvostosukellusveneellä.

Noinnikkäästi. 

(Kuva: www.filmtips.tv/filmer/rage-of-the-yeti/)
 
Copyright 2009 Filminaattori. All rights reserved.
Blogger Template by Blogger and Blogger Templates.
Bloggerized by Miss Dothy