RSS
Hasta la vista Fellini, Bergman, Coppola ja Kurosawa. Täällä katsotaan, kommentoidaan ja kiillotetaan elokuva-aarrearkun himmeämpiä helmiä. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Tupla-Lohanit kauhukurassa


Äsken tuli katsottua varmasti yksi huonoimmista elokuvista ikinä. Siis ikinä. Enkä ole mielipiteeni kanssa yksin: I Know Who Killed Me valittiin vuoden 2007 huonoimmaksi elokuvaksi, minkä lisäksi se sai seitsemän muuta Razzie-palkintoa, mm. Worst Actress, Worst Director ja Worst Excuse for a Horror Movie. Kahdeksalla pystillään se on toistaiseksi eniten Razzie-palkintoja kerännyt tekele - kyseenalainen kunnia, mutta täysin ansaittu.




I Know Who Killed Me
Valmistumisvuosi: 2007
Ohjaaja: Chris Sivertson
Pääosat: Lindsay Lohan, Julia Ormond, Neal McDonough

Lindsay Lohan on Aubrey Fleming, lahjakas nuori pianisti ja kirjoittaja New Salemista. Eräänä iltana hän katoaa ja kaikki pelkäävät pahinta, sillä alueella jo yksi tyttö on joutunut murhaajan kynsiin. Lohan löytyy tienvarresta käsi ja jalka irti silvottuna, mutta sentään elossa.

Sairaalassa selviää, ettei Lohan olekaan Aubrey, vaan hänen kaksoisolentonsa Dakota. Kukaan ei tätä usko, joten Aubreyn perhe vie proteesein paikatun Lohanin mukanaan kotiin. Siellä hän yrittää selvittää kohtaloaan ja pian salaperäisyyden vasemmalla kädellä kudottu vyyhti alkaa purkautua: Dakota on Aubreyn kaksoissisar, joka jäi huumeriippuvaisen biologisen äidin huomaan, kun taas Aubrey päätyi pienen kaupanhieronnan tuloksena nykyiseen perheeseensä - ilman että Aubreyn äiti koskaan sai tietää vaihdosta.

Dakota-Lohan on elättänyt itseään stripparina, ja tätä tarinan osa-aluetta heruutellaankin antaumuksella: leffa sisältää yhteensä ainakin kymppiminuuttisen Lohanin tankokihnuttelua ja perät pystyssä konttailua. Eräänä iltana esityksen jälkeen Dakota-Lohan huomaa, että kah, keskisormi irtosi. No eipä siinä sitten muuta kun käsi pakettiin ja bussilla kotiin, ompelusetti esiin ja irronnutta osaa takaisin kursimaan. Noitahan sattuu.

Myöhemmin Dakota-Lohan herää ilman toista jalkaa ja lähtee harhailemaan New Salemiin, jolloin hänet löydetään tienvarresta. Käy ilmi, että mystisesti irtoilevat ruumiinosat ovat eräänlaisia kaksosstigmoja: kaikki mitä tapahtuu siepatulle Aubrey-Lohanille, tapahtuu myös Dakota-Lohanille. Hän lähtee pelastamaan kaksossisartaan ja täysin järjettömien käänteiden jälkeen murhaajaksi paljastuu noin minuutin verran elokuvan alussa vieraillut kaljuuntuva, kauluspaitoihin pukeutuva keski-ikäinen pianonsoitonopettaja, jonka kellari on koristeltu katosta roikkuvilla tekojäsenillä.

Dakota-Lohan niistää soitonopettajasedän ja kaivaa siskonsa mullista. Dakota-Lohan ja Aubrey-Lohan jäävät maahan makaamaan silvottuine raajoineen ja elokuva loppuu.

Leffa on silkkaa sontaa alusta loppuun: juoni on typerä, dialogi kankeaa ja rakenne ontuu. Kuvottavia kidutusotoksia ja verisiä irtoraajoja näytetään kuin Saw'ssa konsanaan. Kun ääniraitakin on kuraa, ei tästä tuotoksesta voi sanoa mitään myönteistä. Paska mikä paska.

Tämän leffapläjäyksen jälkeen rima on niin matalalla, että sitä voi olla vaikea alittaa.

(Kuva: http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/d/d0/Who_killed_me_post.jpg)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo on tosiaan yksi huonoimmista leffoista kautta aikojen!

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen myös nähnyt tuon kyseisen leffan ja olen samaa mieltä siitä, että se oli huono. Itse tipahdin kärryiltä leffan aikana ja juoni oli todella outo. En suosittelisi.

Lähetä kommentti

Kommentoi!

 
Copyright 2009 Filminaattori. All rights reserved.
Blogger Template by Blogger and Blogger Templates.
Bloggerized by Miss Dothy