RSS
Hasta la vista Fellini, Bergman, Coppola ja Kurosawa. Täällä katsotaan, kommentoidaan ja kiillotetaan elokuva-aarrearkun himmeämpiä helmiä. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Syltty pahana


Tämänkertainen pläjäys ei ole varsinaisesti jouluelokuva, mutta koska se sijoittuu joulunaikaan ja painii kunniakkaasti rehvakkaiden toimintakökköleffojen kärkikastissa, otin sen ilomielin kokoelmiin mukaan. Cobra on tahattoman huumorin runsaudensarvi, joten itsenäisyyspäivän ilta Stallonen seurassa oli varsin viihdyttävä kokemus.



Cobra (Cobra - Lain vahva käsi)
Valmistumisvuosi: 1986
Ohjaaja: George P. Costamos
Pääosat: Sylvester Stallone, Brigitte Nielsen, Reni Santoni, Brian Thompson

Sylvester Stallone on Dirty Harryn amerikanitalialainen kasariversio, tulitikkua suupielessään jauhava Marion Cobretti. Pilottilaseja suosiva "the Cobra" patsastelee ilmeettömänä piukeissa farkuissa ja ajelee ympäriinsä päheällä vuoden 1950 Mercurylla, jossa on AWSOM 50 -rekkarit ja turbokiihdytyksen takaava nitro-nappula. Hänet kutsutaan apuun, kun normipoliisit eivät saa supermarketissa riehuvaa ammuskelijaa kuriin. Stallone astelee kauppaan ja niittaa pahiksen, ehtien toki nauttia huikan Coors-olutta ammuskelun lomassa. (Myös Pepsi ja Coca-Cola pääsevät huomionarvoisiin sivurooleihin).

Stallone saa pomolta huudot tarpeettoman väkivallan käytöstä ja piittaamattomuudesta protokollaa kohtaan, mutta pian häntä jo tarvitaankin kaupunkia terrorisoivan sarjamurhaajan taltuttamiseen. Seuraa hämmentävä, aikalaismusiikin ryydittämä kollaasi Stallonesta ja työpari Santonista kuppaamassa tietoja alamaailman kontakteilta ja tanskalaisamatsoni Brigitte Nielsenistä poseeraamassa robottien kanssa. Sitten otoksia rautavalimossa kirveitä kalisuttavasta klaanista ja kulmikasleukaisesta Brian "turpa" Thompsonista (elokuvassa pääpahis Night Slasher) lahtaamassa nuoria naisia kauhistuttavalla piikkiveitsellä. Nielsen sattuu paikalle yhden tällaisen hirmuteon aikaan, joten hänet tulee eliminoida. Mutta sepäs ei käykään noin vain, kun suojelijaksi saapuu Stallone.

Seuraa köykäisiä viittauksia murhaklaanin motiiveihin ("heikot täytyy tappaa uuden maailman luomiseksi" tms.), sähkökitaratilutuksella höystettyjä takaa-ajoja, väijytys motellissa, "get down!" -huudahduksia ja messevä lopputaistelu valimossa, jossa kuuma rauta roiskuu ja jatimatikki laulaa. Huipennuksena turpa-Thompsonin psykoottinen monologi ennen kuin Stallone runttaa hänet metallikoukkuun, joka kyydittää yöviiltäjän iloisena hehkuviin lieskoihin.

Nielsen pelastuu, tottakai, ja työpari Santonikin selviää muutamalla ampumahaavalla. Hän toivoo Stallonen tuovan hänelle nallekarkkeja, jotka jostain käsittämättömästä syystä on käännetty Tahmatassu-patukoiksi! Tämä oli minusta niin hilpeää, että siitä oli pakko mainita. Ehkäpä 80-luvulla värikkäät gummybearsit eivät olleet vielä rantautuneet Suomeen, vaan makeanhimo tyydytettiin tahmatassuilla... kuka tietää. Maistaisin ehdottomasti. Ai niin: niuho pomo saa lopuksi Stallonelta täpäkän nyrkiniskun mahaan. Siitäs sai, mokoma kalkkis.

Cobra oli huonoudessaan varsin viihdyttävä ja juuri sopivaa sunnuntai-illan ajanvietettä. Kankeiden ja yltiöväkivaltaisten kasaritoimintaleffojen aatelia.

(Kuva: http://cineplexmovieposters.com/New%20Posters/Cobra_100811_XL.jpg) 

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Kommentoi!

 
Copyright 2009 Filminaattori. All rights reserved.
Blogger Template by Blogger and Blogger Templates.
Bloggerized by Miss Dothy