RSS
Hasta la vista Fellini, Bergman, Coppola ja Kurosawa. Täällä katsotaan, kommentoidaan ja kiillotetaan elokuva-aarrearkun himmeämpiä helmiä. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Rähinäpalleroiden riehuretki


Kuten Vajaatoimintasankarin Occo edellisen postauksen kommenttiosiossa muistutti, muinoin hankkimani neljän leffan Critters Collection on istunut hyllyssä pölyttymässä jo aimo tovin. Suoranainen synti!

Kulttiklassikon - joksi ehkäpä ainakin sarjan ensimmäistä osaa voisi luonnehtia - katsominen on pyörinyt mielessä jo pitkään, mutta aina jostain on kiilannut houkuttelevampi elokuva katselujonon kärkeen. Joka tapauksessa, 
menneenä viikonloppuna korkkasin vihdoin kokoelman. One down, three to go.


Critters (Critters - Keskiyön nakertajat)

Valmistusvuosi: 1986
Ohjaaja: Stephen Herek
Pääosat: Dee Wallace-Stone, M. Emmet Walsh,Scott Grimes, Nadine Van der Velde,Billy Green Bush, Don Keith Opper

Vankila-asteroidilla joukko pahansisuisia pikkuolioita onnistuu kaappaamaan aluksen, jolla ne sukkelasti pakenevat lain kouraa avaruuteen. Perään lähtee kaksi neonvihreänä loistavaa palkkionmetsästäjää, jotka voivat ottaa minkä hahmon hyvänsä. Kun pakoretkeläisten kohteeksi tarkentuu Maa, toinen bountyhunttereista muuntautuu suosionsa huipulla olevan kuvitteellisen glamrokkarin, Johnny Steelen, näköiseksi toisen jatkaessa matkaa hehkuva möntti päänään. Sulautuvat saletisti joukkoon.

Avaruuden tuholaiset takaa-ajajineen laskeutuvat keskilännen pikkukaupunkiin, jossa ydinperhemalli kukoistaa ja maissi kasvaa korkeana. Keskiössä on nelihenkinen Brownin poppoo: jämpti isäntä Billy Green Bush, herttainen äiti (myös E.T.:ssä äippänä nähty Dee Wallace), poikien perässä juokseva teinitytär Nadine Van Der Velde ja kolttosteleva kuopus Scott Grimes. Nurkissa pyörii myös juopotteleva renki Don Keith Opper, joka uskoo ufojen tulevan hetkenä minä hyvänsä.

Pian alkaa tapahtua. Löytyy kaluttu lehmänraato. Poliisi katoaa pahaenteisesti autonsa alle maiskutteluäänien saattelemana. Brownin perheen talosta menee sähköt. Isäntä menee tutkimusretkelle kellariin, jolloin hän joutuu kiiluvasilmäisten nakertajien hampaisiin. Vihuliaisen ensikohtaamisen jälkeen hän kuitenkin selviää takaisin taloon.

Samaan aikaan toisaalla: tenitytär muhinoi heinäladossa poikaystävänsä, city-urpo Billy Zanen kanssa, joka pian tylsänä sivuhahmona päätyy crittersien kitaan. Kauhunhuudot kiirivät talolle, ja pikkuveli rientää hätiin taskut täynnä omatekoisia pikkupommeja. Hän onnistuu niistämään yhden nakertajan nakkaamalla papatin tämän leipäläpeen. PUF! Mustat, terävähampaiset karvapallot pyörivät ympäri maatilaa. Yksi riiviöistä yrittää joko a) jörniä tai b) ahmia hätääntyneenä räpiköivää kanaa perä edellä. Räyhäpallot kasvavat kokoa saadessaan murkinaa. Sekasortoa, kaaosta!

Kaupungissa nahkaan ja niitteihin sonnustautuneet palkkionmetsästäjät jäljittävät saalistaan. Mönttipää on ottanut paikallisen pastorin olomuodon, mikä hämmentää kyläläisiä suuresti. Reteät bountyhuntterit poikkeavat matkan varrella 
keilahalliin, jossa Johnny Steele vetäisee sellaisen laakin, että KEILAT RÄJÄHTÄVÄT!

Apuvoimia hakemaan lähtenyt pikkuveli Scott Grimes onnistuu jossain vaiheessa johdattelemaan palkkionmetsästäjät talolle, jolloin crittersit katsovat parhaaksi palata alukselleen. He ovat kuitenkin kaapanneet mukaansa teinityttären, joten äkkiä perään!

Loppukahinointi avaruusaluksella päättyy siten, että Scott Grimes pelastaa siskonsa ja ujuttaa yhden pommeistaan kyytiin. Räjähde ei suostu syttymään, mutta viime hetkellä juoppo renki Don Keith Opper heittää viskipullosta kyhäämänsä Molotovin cocktailin alukseen. Nakertajat ehtivät vielä räjäyttää pikku kepposena perheen kotitilan tuusannuuskaksi, mutta haukkaavatkin jo seuraavana hetkenä itse paskaa. POOM!

Palkkionmetästäjät ovat kelpo jätkiä ja kiepauttavat kosmisilla taikavoimilla perheen talon jälleen kasaan ennen lähtöään. HURAA! Lopuksi pedataan jatko-osaa zoomaamalla kolmeen critters-munaan heinäladossa.

Niin no, no niin. Tämä oli ihan viihdyttävä kauhukomedia kaikkine kliseineen ja ennalta-arvattavuuksineen. Pyörimällä liikkuvat karvapallot ovat hupaisa ilmestys, ja täytyy sanoa, että pidin myös tukkarokkariksi muuntautuvan intergalaktisen palkkionmetsästäjän ideasta.

Vaikka Critters ei nyt ihan huippukamaa ollutkaan, tämän jälkeen odotukset seuraavista osista saattavat olla perusteettoman korkealla. Huhut kertovat ainakin kahden viimeisen leffan olevan halpaa kuraa. Odotan innolla.

(Kuva: 
http://lazaruslair.files.wordpress.com)

 
Copyright 2009 Filminaattori. All rights reserved.
Blogger Template by Blogger and Blogger Templates.
Bloggerized by Miss Dothy