RSS
Hasta la vista Fellini, Bergman, Coppola ja Kurosawa. Täällä katsotaan, kommentoidaan ja kiillotetaan elokuva-aarrearkun himmeämpiä helmiä. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Amerikankakkaa


Pikkuveli vinkkasi, että American Poop voisi olla sopiva leffa ruodittavaksi blogiin, ja sitähän se olikin. Itse hän jaksoi kuulemma katsoa elokuvaa n. 15 minuuttia, mutta meikäläinenpä otti haltuun koko puolitoistatuntisen teinihuumoripökäleen. Ei ehkä ylpeilemisen arvoinen saavutus, mutta jonkinlainen sinnikkyyden osoitus kuitenkin.



American Poop
(aka The Connecticut Poop Movie)
Valmistumisvuosi: 2006
Ohjaaja: Joe Kingsley
Pääosat: Ross Kidder, Amelia Morck, Randy Tobin,
Jonathan Cahill, Jason Sarayba, Chuck Kaiton

Ross Kidder (leffassa Russ Turner) on omaa paikallis-tv-ohjelmaa pitävä pikkujulkkis koulussa, joka huomaa valmistumisen jälkeen, ettei siirtymä työ- ja aikuiselämään olekaan helppo nakki. Juoni on lyhyt ja ytimekäs: yritetään saada työpaikka ja tyttöystävä.

Opiskelijaleffoista tuttu biletyspunkpop säestää piereskelyä, ryyppäämistä, tissien vilauttelua, pöydälle (ja lukuisiin muihin paikkoihin) paskomista, eläimiin sekaantumista ja "It's always the right time to ass bang" -huudahduksia.

Kuten nimestäkin voi jo päätellä, tässä elokuvassa uloste, suolikaasut ja muut ruumiineritteet ovat näyttävässä roolissa. Myös pohjoisamerikkalaisen nuorisokulttuurin merkkikieli tulee tutuksi: jos et tiennyt mikä shocker on, American Poopin jälkeen tiedät. Vaikket ehkä haluaisikaan.

Sen sijaan yhtään hauskaa vitsiä elokuvasta ei löydy. Jos mahdollista, tämä oli vielä huonompi kuin genreveljensä Runkkarit.

(Kuva: www.911dvd.net/media/The%20American%20Poop%20Movie%20-%20Unrated.jpg)

Maailman tylsin trilleri


Razzie-voittajien läpikäynti jatkuu: tänään oli vuorossa varsin kelvolliselle Basic Instinctille rykäisty kelvoton jatko-osa Basic Instinct 2, joka sai vuonna 2007 peräti neljä Razzie-palkintoa. Kategoriat olivat Worst Picture, Worst Actress, Worst Prequel or Sequel ja Worst Screenplay.

 
Basic Instinct 2
Valmistumisvuosi: 2006
Ohjaaja: Michael Caton-Jones
Pääosat: Sharon Stone, David Morrissey, David Thewlis


Kiimainen murhaaja/kirjailija Catherine Tramell, eli Sharon Stone on taas täällä. Edellisessä osassa värkkiään vilautellut Stone nähdään nyt Lontoossa, jossa hän niittaa alkajaisiksi tunnetun jalkapalloilijan. Kylmää kyytiä saavat myös reportteri ja gigolo. Näyttöä ei kuitenkaan löydy riittävästi, joten naikkonen joutuu vankilan sijasta terapeutille.

Piinattua rikospsykiatria näyttelee paskanjäykkä David Morrissey, jonka taikinanaamainen tulkinta jää täysin tuhnuksi. Stone on puolestaan cunning old minx, joka imailee rössöä posket lommolla ja hönkäilee rivouksia. Kumpikaan ei varsinaisesti loista roolissaan.

Tyylilajina lienee tavoiteltu psykologis-eroottista trilleriä, mutta lopputuloksena on kaksi tuntia tylsää kukkua. Melkeinpä mieluummin ottaisi sen jäänaskalin ohimoon, kuin tätä katselisi.

(Kuva: http://www.moviesonline.ca/movie-gallery/albums/userpics//BasicInstinct2Poster3.JPG)


Mamman matkassa


Kun kävin viime vuoden puolella Turussa jouluostoksilla ja pikkuveljeä moikkaamassa, tarttui mukaan myös kymppisäkki leffoja. Kaikki huonoja, oletettavasti, mutta kahden ja puolen euron kappalehintaan hankinnan väärtejä.

Nyt yksi niistä on myös todistetusti surkea, nimittäin Big Mama Jack. En oikein tiedä kuinka kuvailisin tätä kummallista teosta, mutta "raskaan sarjan naurupommi" se ei ainakaan ollut, vaikka kansi niin väittääkin.



Big Mama Jack
Valmistumisvuosi: 2005
Ohjaaja: Grey Hofmeyr
Pääosat: Leon Schuster, Lionel Newton, Mary-Ann Barlow, Alfred Ntombela


Kannen perusteella odotin jotain halvalla tehtyä Big Momma's House -kloonia, mutta kyseessä olikin melko eriskummallinen eteläafrikkalainen kohelluskomedia. Juoni muistutti hieman Mrs. Doubtfirea, muu olikin sitten täyttä dadaa.

Leon Schuster on vähän rupsahtanut ja luuserinoloinen grip (eräänlainen yleismies-jantunen, joka esim. siirtelee lavasteita ja liikuttelee kameravaunua) Nelson Mandelasta kertovan elokuvan tuotannossa. Schuster haluaisi kovasti näytellä, mutta ohjaaja Lionel Newton on kusipää, eikä anna miehen näyttää taitojaan. Syntyy kränää, joka huipentuu siihen, että ohjaaja juottaa gaalassa Schusterille mystisellä Mama Africa -jauheella terästettyä viskiä, joka saa hänet näkemään pelkoa-ja-inhoa-las-vegasissa-maisia hallusinaatioita ja oksentamaan holtittomasti kuuluisan näyttelijättären päälle kesken juhlapuhetta.

Tämän johdosta Schuster etsintäkuulutetaan, joten hän naamioituu mustaksi matamiksi ja pestautuu kotiapulaiseksi mulkku-ohjaajan huusholliin. Mamma laittaa koiran pesukoneeseen, tamppaa sammuksiin palavia pyykkejä, riehuu keittiössä, tekee jäynää isännälle ja rakastuu lopulta tämän avovaimoon tuplaroolissaan skotlantilaisena kulkurilääkärinä. Niin, kulkurilääkärinä.

Big Mama pääsee myös elämänsä rooliin Mandela-elokuvassa ja kaikki tuntuu sujuvan sutjakkaasti, kunnes koko kommervenkki paljastuu elokuvan ennakkokatselussa. Suuri rakkaus suutahtaa, mutta hämmingin laantuessa Schuster saa anteeksi ja elämä jatkuu. Hakuna matata.

Elokuva on täynnä kummallisia tehosteita, kuten hidastuksia ja nopeutuksia, ja erikoiskikkailut ovat vaivaannuttavan vähällä vaivalla (tai rahalla) toteutettuja. Esimerkiksi hallusinaatiokohtauksissa nähtävät efektit ovat sellaista kökkökamaa, että oksat pois.

Kaikkein kamalinta on kuitenkin musiikki: pätäkän puutteessa katsoja saa nauttia filmiryhmän omista versioista mm. Celine Dionin Titanic-tunnarista ja Figaro-oopperasta. Teki mieli puhkoa korvat.

Tämä elokuva oli kuin kauhallinen hullukeittoa; ei mikään makunautinto.

(Kuva: http://fabulousrobertpattinson.se/images/2008/7391970019462-01_15448883.jpg)

Razzie-ehdokkaat 2009


Maanantaina julkistettiin vuoden 2009 Razzie-ehdokkaat, ja nyt täytyy häpeillen myöntää, etten ole nähnyt vielä yhtäkään huonoimman elokuvan pystistä kisaavista tekeleistä.

All About Steve vaikutti tosin trailerin perusteella niin huonolta, että se täytynee katsastaa hetimiten. Samoin Land of the Lost ja GI Joe. Ja Transformers. No okei, myönnetään, aion katsoa kaikki. Mitäpä en tekisi rakkaan harrastuksen eteen.

Nyt vaan jännäämään kuka nappaa elokuva-alan hilpeät häpeäpöntöt maaliskuun kuudentena. Ja seuraavana päivänä jaetaankin ne kiiltävämmät kunniamaininnat, eli Oscarit, joten sohvatyynyt ojennukseen ja popcornit tulille!

Näillä mennään:

Huonoin elokuva:
  • All About Steve
  • GI Joe: The Rise Of Cobra
  • Land Of The Lost
  • Old Dogs
  • Transformers: Revenge Of The Fallen

Huonoin miespääosa:
  • All Three Jones Brothers (Jonas Brothers: The 3D Concert Experience)
  • Will Ferrell (Land Of The Lost)
  • Steve Martin (The Pink Panther 2)
  • Eddie Murphy (Imagine That)
  • John Travolta (Old Dogs)

Huonoin naispääosa:
  • Beyoncé (Obsessed)
  • Sandra Bullock (All About Steve)
  • Miley Cyrus (Hannah Montana: The Movie)
  • Megan Fox (Jennifer's Body and Transformers: Revenge Of The Fallen)
  • Sarah Jessica Parker (Did You Hear About The Morgans?)

Huonoin miessivuosa:
  • Billy Ray Cyrus (Hannah Montana: The Movie)
  • Hugh Hefner - as Himself (Miss March)
  • Robert Pattinson (The Twilight Saga: New Moon)
  • Jorma Taccone - as Cha-Ka (Land Of The Lost)
  • Marlon Wayans (GI Joe: The Rise Of Cobra)

Huonoin naissivuosa:
  • Candice Bergen (Bride Wars)
  • Ali Larter (Obsessed)
  • Sienna Miller (GI Joe: The Rise Of Cobra)
  • Kelly Preston (Old Dogs)
  • Julie White - as Mum (Transformers: Revenge Of The Fallen)

(Lähde: FilmFIN, http://www.filmifin.com/FF20/uutinen.php?site=filmi&id=4256 )

 
Copyright 2009 Filminaattori. All rights reserved.
Blogger Template by Blogger and Blogger Templates.
Bloggerized by Miss Dothy