RSS
Hasta la vista Fellini, Bergman, Coppola ja Kurosawa. Täällä katsotaan, kommentoidaan ja kiillotetaan elokuva-aarrearkun himmeämpiä helmiä. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Van Damme, hokkarihemmo



No nyt tuli katsottua aikamoista kökkökamaa. Heti alkuun paljastan, että tämä on todella huono pätkä. Eikä Muscles from Brussels tee edes spagaattia.



Sudden Death (Äkkikuolema)
Valmistumisvuosi: 1995
Ohjaaja: Peter Hyams
Pääosissa: Jean-Claude Van Damme, Powers Boothe,
Raymond J. Barry

Palomies Van Damme yrittää pelastaa pientä lasta liekehtivästä talosta, mutta lapsi kuolee. Van Damme traumatisoituu. Leikataan tökerösti nykyhetkeen, jossa Stanley Cup (Penguins vs.Black Hawks) on pian alkamassa.

Eronnut, enää satunnaisesti töissä käyvä Van Damme on päässyt palotarkastajaksi kisahalliin ja käy hakemassa lapsensa (Whittni Wright ja Ross Malinger) katsomaan peliä nihkeän ex-vaimon luota. Samaan aikaan joukko terroristeja soluttautuu jäähalliin aikeenaan siepata Yhdysvaltain varapresidentti. Matsin käynnistyessä alkaa myös kulisseissa tapahtua: roistot pääsevät turvatoimien ohi varapresidenttiin käsiksi ja koplan nokkamies Powers Boothe sanelee ehtonsa - tsiljoona biljoonaa dollaria ennen pelin päättymistä tai areena räjähtää taivaan tuuliin!!!

Van Damme huomaa tyttärensä kadonneen katsomosta ja lähtee etsimään tätä. Tuolla, maskotin matkassa! Valtavaksi pingviiniksi pukeutunut roisto vie Whittni Wrightin muiden panttivankien luo ja palaa tekemään selvää Van Dammesta. Seuraa intensiivinen kamppailu laitoskeittiössä: Van Dammen pää joutuu melkein lihaleikkuriin, jonka jälkeen Van Dammen pää melkein upotetaan rasvakeittimeen. Pian JCVD kuitenkin pääsee niskan päälle heittämällä muovitönkästä chilirouhetta maskottipään sisään ja työntämällä linnun höyryävän kuumaan suurkeittiöastianpesukoneeseen. Toisen roiston hän niistää iskemällä tarjottimelle jääneen liha-aterian rippeet tämän kaulavaltimoon – luu kurkkuun, kirjaimellisesti.

Van Damme onnistuu saamaan yhteyden virkavaltaan, mutta iskujoukot eivät pääse räjähteillä miinoitettuun halliin. Niinpä yhden miehen tehopartio alkaa purkaa pommeja omin päin. Pahiksia luuraa joka nurkan takana, joten Jean-Clauden on keksittävä äkkiä jotain nohevaa. Hän naamioituu Pittsburghin maalivahdiksi, luistelee muina miehinä kentälle ja pelastaa pelin! Mutta aika käy vähiin... on aloitettava tappelu jäällä, jotta pääsee rangaistusaition kautta purkamaan loput pommit. Seuraa kiivasta kamppailua, konekivääri laulaa, veri roiskuu.

Ja sitten, kuin tilauksesta: jatkoaika, johon ehtii tunkea vielä monta taistelukohtausta. Van Damme riehuu hallin katolla, listii roistoja, kiitää lopulta vaijerilla alas kupolin sisäsaumaa ja räjäyttää omatekoisen pommin avulla miehen mentävän aukon panttivankiaitioon pelastaakseen lapsensa.

Ei jännitys kuitenkaan vielä tähän lopu. Viime metreillä Powers Boothe onnistuu nappaamaan Whittni Whiten mukaansa, Jean-Claude lähtee perään. Tappelua, säpinää! Tyttö vapautuu. Boothe kipuaa pakokopterinsa kyytiin dollarinkuvat silmissään, mutta Van Damme ennättää tarrautua tikkaisiin ja ampua pilotin, jolloin härveli syöksyy hidastettuna sisään jäähalliin ja räjähtää. Lapset ovat turvassa ja Jean-Claude pyyhkii hiet otsalta. Loppu.

Jonkinlainen Die Hard -kopiohan tämä lienee, mutta kammottavan huono sellainen. Melkein hävettää edes puhua leffoista samassa lauseessa. Damme on pökkelö, dialogi kuraa ja lapsinäyttelijät aivan onnettomia. Täyttä savea, älkää katsoko edes vapun jälkeisessä hupailumielentilassa.

(Kuva: imdb.com)

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Kommentoi!

 
Copyright 2009 Filminaattori. All rights reserved.
Blogger Template by Blogger and Blogger Templates.
Bloggerized by Miss Dothy