RSS
Hasta la vista Fellini, Bergman, Coppola ja Kurosawa. Täällä katsotaan, kommentoidaan ja kiillotetaan elokuva-aarrearkun himmeämpiä helmiä. Saattaa sisältää juonipaljastuksia.

Menneen maailman muskelimittelöt


Tänään hapatin aivojani katsomalla Skorpionikuninkaan, jossa niukkoihin nahkatamineisiin sonnustautuneet lihaskimput ottavat toisistaan mittaa muinais-Egyptin eksotiikkaa tavoittelevissa teemapuistolavasteissa.



The Scorpion King (Skorpionikuningas)
Valmistumisvuosi: 2002
Ohjaaja: Chuck Russel
Pääosissa: The Rock, Steven Brand,
Kelly Hu, Grant Heslov, Bernard Hill,
Michael Clarke Duncan, Peter Facinelli

Muinaisessa ja barbaarisessa Egyptissä häikäilemätön uusi hallitsija alistaa yhä uusia alueita valtaansa, ja vastarinta on kutistunut pieneen joukkoon. Apuun tarvitaan tuimailmeinen ja tiukkalihainen The Rock!

The Rockin johtama palkkasoturiremmi hyökkää hirmuvalloittaja Memnonin (Steven Brand) telttaleiriin, mutta Kivi hämääntyy Kelly Hun esittämästä bikiniasuisesta ennustajavelhottaresta siinä määrin, että joutuu vangiksi. Niin ikään nalkkiin jääneeltä velipojalta silpaistaan kurkku auki ja The Rock haudataan kaulasta alaspäin autiomaahan, jotta äkäiset punamuurahaiset voivat jäytää lihat hänen kasvoistaan tuottaen mahdollisimman tuskaisan kuoleman. Mutta! Viereinen vanki (koominen sivuhahmo Grant Heslov) auttaa The Rockin pakoon, ja he lähtevät kostoretkelle Gomorran kaupunkiin, jossa Steven Brand pitää hoviaan.

Seuraa taistelua, tohinaa ja kökköhuumoria, kunnes The Rock saa siepatuksi Steven Brandille korvaamattoman arvokkaan Kelly Hun mukaansa ja pakenee kameliratsullaan autiomaahan. Koominen sivuhahmo Grant Heslov hölkkää kamelin perässä ja manailee kohtaloaan.

Kun Brand huomaa Kelly Hun kadonneen, lähettää hän julman joukkion The Rockin perään. Tämä kuitenkin sivaltaa heidät hengiltä yksitellen hiekkamyrskyssä, eikä edes skorpionin myrkkyyn kastettu nuoli saa öljyttyä muskelimiestä ketoon. Kukistettuaan verenhimoisen katraan karkulaiskolmikko suuntaa viimeiseen vastarintasaarekkeeseen, jota johtaa jättimäinen korsto Michael Clarke Duncan.

Yhteisvoimin he lähtevät Gomorraan selättämään Brandia ja tämän hirmuhallintoa. Seuraa hulppea lopputaistelu, jossa nähdään muun muassa vähäpukeisia amatsonisotureita, sähiseviä myrkkykäärmeitä, palavia miekkoja ja hidastettuja voltteja, hyppyjä ja kaatumisia. Kliimaksina tarjoillaan kohtaus, jossa The Rock repii selästään sinne ammutun nuolen ja sihtaa sen suoraan Steven Brandin sydämeen. Brand kaatuu muurilta kaameasti karjuen alhaalla odottaviin lieskoihin. Kansa iloitsee ja The Rockista tulee uusi kuningas. Raaaa! 

Aika hölmö, mutta harmiton toimintapullistelu, joka on selkeästi kyhätty vapaapainijapersoona The Rockin (Dwayne Johnson) ja hänen hyvin öljyttyjen lihastensa ympärille. World Wrestling Entertainmentin promoottori ja puhemies Vince McMahon onkin ollut projektissa mukana tuottajan ominaisudessa.

Ei mikään Conan barbaari kuiteskaan...

(Kuva: http://en.wikipedia.org/wiki/File:The_Scorpion_King_poster.jpg)            

Muinaisenglantilaista pikselimoskaa


Yli tuhat vuotta sitten muinaisenglanniksi kirjoitetun sankarieepoksen pohjalta väännetty Beowulf on kammottavaa katseltavaa. Leffa on toteutettu kolmiulotteisia kikkailuja sisältävänä tietokoneanimaationa, jossa hahmot on luotu näyttämään ääninäyttelijöitään muistuttavilta pikselipökkelöiltä.



Beowulf
Valmistumisvuosi: 2007
Ohjaaja: Robert Zemeckis
Pääosat: Ray Winstone, Anthony Hopkins, Angelina Jolie,
Crispin Glover, Robin Wright Penn, John Malkovich,
Brendan Gleeson, Alison Lohman


Muinaisella Tanskanmaalla erittäin ruman tietokonepelizombin ja insestimutanttiäpärän risteytykseltä näyttävä Grendel-hirviö tekee täsmäiskun kuningas Hrothgarin (pikseli-anthonyhopkins) uuteen simasaliin - paikkaan, jossa juoma virtaa ja naiset ovat anteliaita. Hirvittävä Grendel keskeyttää kemut ja viskoo, repii sekä seivästää useita kuninkaan miehiä ja häipyy sitten ulvoen takaisin luolaansa. Nyt tarvitaan sankaria!

Ja hoo, sieltä hän saapuukin merten takaa: salskea Beowulf (pikseli-raywinstone), monien hirviöiden surmaaja. Hän asettuu miehineen simasaliin odottelemaan ja riisuu rengaspaitansa ohella kaikki vaatteensa, koska on niin jalo ja urhea, että tahtoo kohdata hirviön tasavertaisena - ilman rihman kiertämää ja aseistusta 
vailla. Eräs sotureista tuijottaa pitkään ja hartaasti pöytää kuuraavan emännän valtavia, hyllyviä pikselitissejä.

Tovin päästä alkaakin meno ja mäiske. Grendel saapuu öykkäröimään ja saa vastaansa uutta verta sekä nakkena heiluvan Beowulfin, jonka kriittiset paikat ovat kuitenkin aina siveästi jonkun esineen takana piilossa. Pian Beowulf löytää hirviön heikon kohdan ja mukiloi tätä juuri sinne, repiipä tältä vielä kädenkin irti. Pahoin murjottu Grendel raahautuu takaisin luolaan ja kuolee hirviöäitinsä (joka vaikuttaisi olevan jonkinnäköinen kultainen lisko) käsivarsille.

Kun voittoa on juhlittu ja kaikki nukkuvat makoisasti, käy hirviöäiti surmaamassa suurimman osan kyläläisistä. Beowulfin on lahdattava myös kostonhimoinen äiti, niinpä salskea urho käy matkaan miekka tanassa. Luolassa ilmenee kuitenkin probleema, sillä vedestä nouseva olio ei olekaan monsteri, vaan viettelystä uhkuva, kullanhohtoinen, alaston pikseli-angelinajolie, jonka hehkeä olomuoto on vaatinut myös nykyaikaiset korkokengät (!). Beowulf ei voi vastustaa kiusausta ja kiksauttaa angelinaa. Muille hän väittää surmanneensa hirviöäidin.

Siirrytään ajassa noin 30 (?) vuotta eteenpäin. Beowulf on kuningas ja valtakunnassa on kaikki hyvin. Kunnes mestoille lehahtaa valtava lohikäärme, joka on Beowulfin ja pikseli-angelinan hirviöäpärä, aivan kuten Grendel oli edellisen kuninkaan ja pikseli-angelinan hirviöäpärä. Taistellaan ja väistellään, pikseliveri roiskuu. Lopulta harmaantunut Beowulf hyppää lohikäärmeen kyytiin ja repii tältä sydämen irti paljain käsin. Sekä lohikäärme että salskea sankari kohtaavat loppunsa ja elokuva päättyy kuvaan, jossa ikinuori ja seksikäs pikseli-angelina keimalee vedenrajasta seuraavalle kuninkaalle.

Minusta tämä sankarieepos olisi toiminut paremmin ihan perinteisenä, ei-pikselöitynä toimintaseikkailuna, sillä nyt jälki näytti konsolipelimäiseltä ja meno oli armottoman kökköä. Toisaalta, Clash of the Titans on vielä tuoreessa muistissa, joten en tiedä olisiko tuokaan toiminut. Dislike joka tapauksessa.

(Kuva: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Beowolfposter.jpg) 
 
Copyright 2009 Filminaattori. All rights reserved.
Blogger Template by Blogger and Blogger Templates.
Bloggerized by Miss Dothy