Menneen maailman muskelimittelöt

Tänään hapatin aivojani katsomalla Skorpionikuninkaan, jossa niukkoihin nahkatamineisiin sonnustautuneet lihaskimput ottavat toisistaan mittaa muinais-Egyptin eksotiikkaa tavoittelevissa teemapuistolavasteissa.

The Scorpion King (Skorpionikuningas)

Valmistumisvuosi: 2002

Ohjaaja: Chuck Russel

Pääosissa: The Rock, Steven Brand,
Kelly Hu, Grant Heslov, Bernard Hill,
Michael Clarke Duncan, Peter Facinelli

Muinaisessa ja barbaarisessa Egyptissä häikäilemätön uusi hallitsija alistaa yhä uusia alueita valtaansa, ja vastarinta on kutistunut pieneen joukkoon. Apuun tarvitaan tuimailmeinen ja tiukkalihainen The Rock!

The Rockin johtama palkkasoturiremmi hyökkää hirmuvalloittaja Memnonin (Steven Brand) telttaleiriin, mutta Kivi hämääntyy Kelly Hun esittämästä bikiniasuisesta ennustajavelhottaresta siinä määrin, että joutuu vangiksi. Niin ikään nalkkiin jääneeltä velipojalta silpaistaan kurkku auki ja The Rock haudataan kaulasta alaspäin autiomaahan, jotta äkäiset punamuurahaiset voivat jäytää lihat hänen kasvoistaan tuottaen mahdollisimman tuskaisan kuoleman. Mutta! Viereinen vanki (koominen sivuhahmo Grant Heslov) auttaa The Rockin pakoon, ja he lähtevät kostoretkelle Gomorran kaupunkiin, jossa Steven Brand pitää hoviaan.

Seuraa taistelua, tohinaa ja kökköhuumoria, kunnes The Rock saa siepatuksi Steven Brandille korvaamattoman arvokkaan Kelly Hun mukaansa ja pakenee kameliratsullaan autiomaahan. Koominen sivuhahmo Grant Heslov hölkkää kamelin perässä ja manailee kohtaloaan.

Kun Brand huomaa Kelly Hun kadonneen, lähettää hän julman joukkion The Rockin perään. Tämä kuitenkin sivaltaa heidät hengiltä yksitellen hiekkamyrskyssä, eikä edes skorpionin myrkkyyn kastettu nuoli saa öljyttyä muskelimiestä ketoon. Kukistettuaan verenhimoisen katraan karkulaiskolmikko suuntaa viimeiseen vastarintasaarekkeeseen, jota johtaa jättimäinen korsto Michael Clarke Duncan.

Yhteisvoimin he lähtevät Gomorraan selättämään Brandia ja tämän hirmuhallintoa. Seuraa hulppea lopputaistelu, jossa nähdään muun muassa vähäpukeisia amatsonisotureita, sähiseviä myrkkykäärmeitä, palavia miekkoja ja hidastettuja voltteja, hyppyjä ja kaatumisia. Kliimaksina tarjoillaan kohtaus, jossa The Rock repii selästään sinne ammutun nuolen ja sihtaa sen suoraan Steven Brandin sydämeen. Brand kaatuu muurilta kaameasti karjuen alhaalla odottaviin lieskoihin. Kansa iloitsee ja The Rockista tulee uusi kuningas. Raaaa! 

Aika hölmö, mutta harmiton toimintapullistelu, joka on selkeästi kyhätty vapaapainijapersoona The Rockin (Dwayne Johnson) ja hänen hyvin öljyttyjen lihastensa ympärille. World Wrestling Entertainmentin promoottori ja puhemies Vince McMahon onkin ollut projektissa mukana tuottajan ominaisudessa.

Ei mikään Conan barbaari kuiteskaan...

(Kuva: http://en.wikipedia.org/wiki/File:The_Scorpion_King_poster.jpg)            

Muinaisenglantilaista pikselimoskaa

Yli tuhat vuotta sitten muinaisenglanniksi kirjoitetun sankarieepoksen pohjalta väännetty Beowulf on kammottavaa katseltavaa. Leffa on toteutettu kolmiulotteisia kikkailuja sisältävänä tietokoneanimaationa, jossa hahmot on luotu näyttämään ääninäyttelijöitään muistuttavilta pikselipökkelöiltä.

Beowulf

Valmistumisvuosi: 2007

Ohjaaja: Robert Zemeckis

Pääosat: Ray Winstone, Anthony Hopkins, Angelina Jolie,
Crispin Glover, Robin Wright Penn, John Malkovich,
Brendan Gleeson, Alison Lohman

Muinaisella Tanskanmaalla erittäin ruman tietokonepelizombin ja insestimutanttiäpärän risteytykseltä näyttävä Grendel-hirviö tekee täsmäiskun kuningas Hrothgarin (pikseli-anthonyhopkins) uuteen simasaliin - paikkaan, jossa juoma virtaa ja naiset ovat anteliaita. Hirvittävä Grendel keskeyttää kemut ja viskoo, repii sekä seivästää useita kuninkaan miehiä ja häipyy sitten ulvoen takaisin luolaansa. Nyt tarvitaan sankaria!

Ja hoo, sieltä hän saapuukin merten takaa: salskea Beowulf (pikseli-raywinstone), monien hirviöiden surmaaja. Hän asettuu miehineen simasaliin odottelemaan ja riisuu rengaspaitansa ohella kaikki vaatteensa, koska on niin jalo ja urhea, että tahtoo kohdata hirviön tasavertaisena - ilman rihman kiertämää ja aseistusta vailla. Eräs sotureista tuijottaa pitkään ja hartaasti pöytää kuuraavan emännän valtavia, hyllyviä pikselitissejä.

Tovin päästä alkaakin meno ja mäiske. Grendel saapuu öykkäröimään ja saa vastaansa uutta verta sekä nakkena heiluvan Beowulfin, jonka kriittiset paikat ovat kuitenkin aina siveästi jonkun esineen takana piilossa. Pian Beowulf löytää hirviön heikon kohdan ja mukiloi tätä juuri sinne, repiipä tältä vielä kädenkin irti. Pahoin murjottu Grendel raahautuu takaisin luolaan ja kuolee hirviöäitinsä (joka vaikuttaisi olevan jonkinnäköinen kultainen lisko) käsivarsille.

Kun voittoa on juhlittu ja kaikki nukkuvat makoisasti, käy hirviöäiti surmaamassa suurimman osan kyläläisistä. Beowulfin on lahdattava myös kostonhimoinen äiti, niinpä salskea urho käy matkaan miekka tanassa. Luolassa ilmenee kuitenkin probleema, sillä vedestä nouseva olio ei olekaan monsteri, vaan viettelystä uhkuva, kullanhohtoinen, alaston pikseli-angelinajolie, jonka hehkeä olomuoto on vaatinut myös nykyaikaiset korkokengät (!). Beowulf ei voi vastustaa kiusausta ja kiksauttaa angelinaa. Muille hän väittää surmanneensa hirviöäidin.

Siirrytään ajassa noin 30 (?) vuotta eteenpäin. Beowulf on kuningas ja valtakunnassa on kaikki hyvin. Kunnes mestoille lehahtaa valtava lohikäärme, joka on Beowulfin ja pikseli-angelinan hirviöäpärä, aivan kuten Grendel oli edellisen kuninkaan ja pikseli-angelinan hirviöäpärä. Taistellaan ja väistellään, pikseliveri roiskuu. Lopulta harmaantunut Beowulf hyppää lohikäärmeen kyytiin ja repii tältä sydämen irti paljain käsin. Sekä lohikäärme että salskea sankari kohtaavat loppunsa ja elokuva päättyy kuvaan, jossa ikinuori ja seksikäs pikseli-angelina keimalee vedenrajasta seuraavalle kuninkaalle.

Minusta tämä sankarieepos olisi toiminut paremmin ihan perinteisenä, ei-pikselöitynä toimintaseikkailuna, sillä nyt jälki näytti konsolipelimäiseltä ja meno oli armottoman kökköä. Toisaalta, Clash of the Titans on vielä tuoreessa muistissa, joten en tiedä olisiko tuokaan toiminut. Dislike joka tapauksessa.

(Kuva: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Beowolfposter.jpg) 

Mitä vattua? Razzie-ehdokkaat julkistettu!

Pian on käsillä se aika vuodesta, kun filmiteollisuuden henkiset häpeäpaalut eli Golden Razzberry -palkinnot ovat jaossa. Ehdokkaat on kuulutettu, ja kultaisten vattujen 31. vuosikerran kunniaksi tarjolla on seuraavanlainen kurakimara: 

Surkein elokuva: 

• Exän jäljillä – The Bounty Hunter
• The Last Airbender
• Sinkkuelämää 2
• Twilight – Epäilys
• Vampyyrien imussa – Vampires Suck 

Surkein miesnäyttelijä:

• Jack Black (Gulliverin matkat)
• Gerard Butler (Exän jäljillä)
• Ashton Kutcher (Killers ja Ystävänpäivä)
• Taylor Lautner (Twilight – Epäilys ja Ystävänpäivä)
• Robert Pattinson (Remember Me ja Twilight – Epäilys)

Surkein näyttelijätär:

• Jennifer Aniston (Exän jäljillä ja Vaihtamalla paranee)
• Miley Cyrus (The Last Song)
• Sarah Jessica Parker, Kim Cattrall, Kristin Davis & Cynthia Nixon (Sinkkuelämää 2)
• Megan Fox (Jonah Hex)
• Kristen Stewart (Twilight – Epäilys)

Surkein näyttelijäpari tai -ryhmä:

• Jennifer Aniston & Gerard Butler (Exän jäljillä)
• Josh Brolinin naama & Megan Foxin aksentti (Jonah Hex)
• Koko näyttelijäkaarti elokuvasta The Last Airbender
• Koko näyttelijäkaarti elokuvasta Sinkkuelämää 2
• Koko näyttelijäkaarti elokuvasta Twilight – Epäilys 

Surkein ohjaaja:

• Jason Friedberg ja Aaron Seltzer (Vampyyrien imussa)
• Michael Patrick King (Sinkkuelämää 2)
• M. Night Shyamalan (The Last Airbender)
• David Slade (Twilight – Epäilys)
• Sylvester Stallone (The Expendables) 

(Lähde: http://www.mesta.net/leffat/uutiset/?aid=20939)

Tuossahan on siis vain osa palkintokategorioista, mutta listalla lienevät ne tärkeimmät. Ihan hauska lisäys oli tänä vuonna Worst Eye-Gouging Use of 3D, johon on ehdolla seuraavat spektaakkelit: Cats & Dogs 2: Revenge Of Kitty Galore, Clash of the Titans, The Last Airbender, Nutcracker 3D ja Saw 3D. Titaanien taistohan onkin täällä jo käsitelty, loput on toistaiseksi näkemättä. Ehkä paras niin.

Sitten vaan odottelemaan helmikuun 26. päivää, jolloin palkinnot jaetaan. Eikä kiva siihen lopu, sillä seuraavana iltana on tietenkin Oscar-pystien vuoro. Yleensä olen katsonut pelkän koosteen, mutta pitäisiköhän kerrankin valvoa koko yö - popcornin tahmaamat kourat kaukosäädintä puristellen ja jännityksen hikikarpaloita ohimoilta puskien? 

Hybridihain haukkapalat

Ryhdyinpä jälleen kopeloimaan B-elokuvaboksia, kun huomasin edellisestä postauksesta kuluneen jo kuukausia! Olen toki tässä välissäkin liikkuvaa kuvaa silmäillyt, mutta listalta on löytynyt hieman laadukkaampaa tuotosta. Meinasin tehdä jopa uudenvuodenlupauksen, että kirjoittelisin tänne ahkerammin... paitsi etten kirjoita kuitenkaan, joten se siitä. 

Nyt kuitenkin takaisin roskan pariin: Tappajatomaattien jälkeen on vuorossa uskomattoman halvalta näyttävä tv-leffa Creature vuodelta 1998.

Creature (Vaara syvyydestä)

Valmistumisvuosi: 1998

Ohjaaja: Stuart Gillard

Pääosat: Graig T. Nelson, Kim Cattrall,
Cress Williams

Intropätkä: On synkkä ja myrskyinen yö ehkä 70-luvulla. Sotilastukikohdassa tutkija esittelee armeijamiehelle uudenlaista haihybridiä, joka polskii raivoisasti altaassa. Ihmistä muistuttavilla nukeilla suoritettu demonstraatio villitsee hain, ja miestä lentää ammeeseen. Vesi molskahtelee ja porisee pahaenteisesti, mutta oliota ei vielä näytetä - vain silmä kiiluu pimeässä. Epäonnistuneesta eväkkäästä halutaan eroon, joten se hinataan häkissä merelle ja upotetaan syvyyksiin.

Siirrytään nykyaikaan. Graig T. Nelson on eksoottisella karibialaissaarella tutkimuksiaan tekevä valaidenhalailija, joka on jatkuvissa riidoissa rannikolla sikailevien urheilukalastajien kanssa. Pian hänen poikansa ja tutkijavaimonsa Kim Cattrall saapuvat saarelle, ja pariskunta lähtee merelle tarkkailemaan vedenalaista elämää.

Samaan aikaan saaren asukkaat (joihin kuuluu mm. epätavallisia viboja herkästi aistiva, ulvova ihmissusi-mies) huomaavat, että vedessä liikkuu jotain outoa. Ja kah, hybridihaihan se siellä kurkkii! Lukuisia hahmoja raadellaan ja syödään, kunnes lopulta tutkijapariskunta löytää hylätyn sotilastukikohdan, jossa mutanttihaita kehiteltiin muutama vuosikymmen aikaisemmin.

Seuraa välikohtaus, jossa haiolio jahtaa Nelsonia ja Cattrallia vetisillä käytävillä. He luulevat jo kidushirviön kohdanneen loppunsa, mutta tämäpä luo nahkansa, oksentaa vihreää limaa ja nousee kahdelle jalalle! Mooaar-oaargh! Pariskunta pelastautuu täpärästi kellariluolastosta, Nelson sulkee kansiluukun ja hirviö jää karjumaan bunkkeriin.

Olipa tyhmä loppu, mutta hyvä kun loppui, ajattelin puolitoistatuntisen elokuvan päätteeksi. Mutta eihän se tarina suinkaan siihen päättynyt: lopputekstien jälkeen alkoi pyöriä haieepoksen toinen osa!

En kyennyt katsomaan kakkososaa heti ensimmäisen perään, joten sinnittelin sen vasta seuraavana iltana. Osa II oli pääpiirteissään samaa ripulioksennusta kuin edellinenkin episodi, kuitenkin sillä erotuksella, että hybridihaita piti nyt väistellä hieman rivakammin - kulkihan otus sekä vedessä että maalla. Lopulta palattiin samaan hylättyyn sotilastukikohtaan, ja pitkästyttävän rimpuilun päätteeksi otus pajautettiin painekammiossa soseeksi.

Creature - koko kolmen tunnin komeudessaan - oli kankeaa kuraa, joka oli toteutettu kahden dollarin kuvauskalustolla ja kauhukaupan jäämistön kumipuvulla. Odotin hauskaa huonoutta, mutta tämä tuotanto oli pelkkää pettymystä alusta loppuun. Toivottavasti B-boksin uumenista löytyy ensi kerralla jotain parempaa.


(Kuva: http://www.imdb.com/title/tt0156205/)

Mies ja tomaatti ne yhteen sopii

Tilasin taannoin Play.comista mainion halpistuotantoleffaboksin, joka sisältää yhteensä 12 sertifioitua pienen budjetin kökköelokuvaa: Elvira - Mistress of the Dark, Return of the Killer Tomatoes, Night of the Living Dead, Hell Comes to Frogtown, Return to Horror High, Crocodile, Creature, The Stuff, Slugs, Spiders, Rats ja Octopus. The B-Movie Collection on huonojen elokuvien ystävälle ehta timantti. (Täällä Obsessed with Filmin lyhyet kuvaukset kaikista boksin leffoista)

Korkkasin kauhukomedialaatikon Tappajatomaattien paluulla, jossa ei kylläkään nähty ainuttakaan varsinaista tappajatomaattia. Hyväntuulista ja mehukasta halpishömppää joka tapauksessa.

Return of the Killer Tomatoes
(Tappajatomaattien paluu)

Valmistumisvuosi: 1988

Ohjaaja: John De Bello

Pääosat: George Clooney, Michael Villani,
John Astin, Karen Mistal, Anthony Starke

On kulunut parikymmentä vuotta "suuresta tomaattisodasta" (täytynee vilkaista tuo ykkösosa Attack of the Killer Tomatoes vuodelta 1978) ja kaupungissa ei vieläkään sallita tomaatteja missään muodossa. Nuori ja muhkeatukkainen George Clooney paistelee pienessä kuppilassa mansikkahillo-pepperoni-pizzoja ja Anthony Starke toimittaa näitä korvikekiekkoja asiakkaille. Yhden letun hän vie kumman professorin tykö, ja tiedossa onkin hyvä keikka: kauhujen kartanossa asuu myös hemaiseva avustaja Karen Mistal, johon Anthony on iskenyt himokkaat silmänsä.

Hullu tiedemies dippailee kellarissaan tomaatteja myrkylliseen jäteliemeen ja sädettää niistä itselleen musiikin myötävaikutuksella Rambo-armeijaa ja seksiorjia - myös Karen on tomaatista tullut. Eräästä eksperimentistä syntyy vahingossa karvainen mutanttitomaatti, jonka proffa dumppaa kylmästi roskiin. Karen pelastaa söpön turkkitomskun ja kaksikko pakenee kylille.

Karen pääsee pizzapoikien huomaan, mutta pian heillekin paljastuu, ettei ravinnepuikkoja ja kasvilannoitetta salaa naposteleva tyttö ole aivan normaali. Maailmanherruutta tavoitteleva professori kätyreineen tahtoo tomaattitytön takaisin ja takaa-ajon tiimellyksessä Karen muuttuu jälleen avuttomaksi kasvikseksi. Pizzapojat ryhtyvät pelastustoimiin, mutta jäävät itsekin vangeiksi tomaattilaboratorioon. Onneksi tarmokas karvatomaatti hakee apua ja lopulta kaikki pelastuvat, eikä kenestäkään tule ketsuppia. Paitsi tomaatti-Ramboista.

Tämä oli kyllä hulvattoman karmea, suorastaan roskaleffojen aatelia. Elokuva sisälsi runsaasti viittauksia tyylilajiin: välillä kuvaukset muka keskeytetään rahan puutteessa, kunnes saadaan tuotesijoittelulla sponsoreita ja Clooney kekkuloi Pepsi-pullo kädessä tai Kellogsin murohiutalepaketti kainalossa edestakaisin. Täysin kieli poskessa tehty ja itsetarkoituksellisen huono elokuva, mutta melko viihdyttävä. Ei mikään mätä tomaatti!

Tappajatomskujen paluun jälkeen on tehty vielä kaksi jatko-osaa: Tappajatomaatit iskevät takaisin (1990) ja Tappajatomaatit ja Ranskan vallankumous (1991). Etenkin tuo viimeinen on nimen perusteella sen luokan spektaakkeli, että pakko nähdä...

(Kuvat: http://www.obsessedwithfilm.com/ ja http://en.wikipedia.org/wiki/File:Returnofthekillertomatoes.jpeg)

Kolmannen valtakunnan verileikit

No nyt on päästetty paha valloilleen! Tällä viikolla dvd:llä julkaistu Blood Creek lupailee kunnon kauhumäjäystä: on kuolemattomia natseja, veririittejä, salatiedettä ja pahojen henkien riivaamia eläimiä. Ikävä kyllä tarina on niin hutera, ettei se oikein kannattele tämän kokoluokan verikestejä.

Blood Creek (a.k.a. Town Creek)

Valmistumisvuosi: 2009

Ohjaaja: Joel Schumacher

Pääosat: Dominic Purcell, Henry Cavill,
Michael Fassbender, Emma Booth

Eräänä yönä pari vuotta kadoksissa ollut Dominic Purcell saapuu veljensä Henry Cavillin luo ja pyytää tätä mukaansa kostamaan kohtaamansa vääryydet. He suuntaavat vanhalle maatilalle, jossa Dominicia on pidetty vankina, ja alkavat räiskiä.

Pian heille selviää, ettei varsinainen paha olekaan tilalla asuva saksalainen siirtolaisperhe, vaan heidän kellarissaan lymyävä rupinaamainen okkultisti-natsi. Natsi (Fassbender) saapui tilalle jo vuonna 1936 etsimään muinaisia riimukiviä, jotka takaisivat hänelle äärettömät pimeyden mahtivoimat. Perhe sai pidäteltyä natsihirviön aisoissa tarjoamalla hänelle säännöllisin väliajoin siepattujen ihmispolojen verta, mutta nyt pääsee helvetti valloilleen.

Natsi manaa maatilan eläimet verenhimoisiksi apureikseen ja yrittää kasvattaa itselleen kolmatta silmää (!). Seuraa pitkä ja verinen kamppailu, mutta lopulta Dominic Purcell onnistuu kuristamaan natsin piikkilangalla velipojan tökätessä veitsen otsassa kiiluvaan lisäsilmään. Siitäs sai, mokoma Schweinhund!

Rima ei ollut lähtökohtaisesti kovin korkealla tämän elokuvan suhteen, mutta jotenkin Schumacherilta (Numero 23, Oopperan kummitus, Rankka päivä, Päämies) odotti kuitenkin jotain parempaa. Eniten tökki se, ettei edes näin makaaberista asetelmasta saatu irti mitään pelottavaa. Arsch.

(Kuva: http://en.wikipedia.org/wiki/File:Blood_Creek.jpg )

Jos metsään haluat mennä nyt...

Katsoin äskettäin kaksi erittäin huonoa elokuvaa, joissa ihminen joutuu selviytymään luonnon uhkilta. Työn puolesta katsottu Huviretki helvettiin, eli Long Weekend (USAssa Natures Grave), on ahdistava ja hieman pitkästyttävä uusintaversio 1970-luvulla tehdystä aussikauhupätkästä.

Huvikseen - ja ehkä tilapäisessä mielenhäiriössä - katsottu Kaw on puolestaan täysin yhdentekevä ja hieman pitkästyttävä korppipainajainen. Kannen ja trailerin perusteella odotin jotain siinä määrin mautonta, että vaaka olisi kallistunut huumorin puolelle, mutta valitettavasti leffa oli tehty ihan tosissaan.

Long Weekend (Huviretki helvettiin)

Valmistumisvuosi: 2008

Ohjaaja: Jamie Blanks

Pääosat: James Caviezel, Claudia Karvan

Jim Caviezel ja Claudia Karvan ovat katkera ja kinasteleva aviopari. He päättävät lähteä viikonlopunviettoon syrjäiselle rannalle kaveripariskunnan kanssa, mutta he eivät koskaan ilmaannu paikalle. Niinpä toisilleen jatkuvalla syötöllä vihamielisesti vittuileva parivaljakko joutuu pitämään kivaa keskenään.

Telttapaikalla nahistelu jatkuu. Metsästä kuuluu pelottavia ääniä ja meressä liikkuu jotain epäilyttävää. Hysteerinen Claudia haluaisi lähteä jo kotiin, mutta itsepäinen juntti-Jim haluaa jäädä ammuskelemaan päättömästi ympäriinsä ja repostelemaan roskia luontoon. Jimiä ei hätkähdytä edes se, että hän löytää lähettyviltä mädäntyneitä retkeilijöitä, joiden kohtaloa ei nähdä tarpeelliseksi selittää.

Claudia omii väkivalloin pariskunnan auton ja kaasuttaa holtittomasti puskiin. Rannalle ajautunut kuollut merilehmä ei olekaan vissiin kuollut, sillä se raahaa itsensä yön aikana Jimin viereen möllöttämään. Nyt riittää eräjormailu jo Jimillekin ja hän yrittää kuumeisesti raivata tiensä takaisin ihmisten ilmoille. Matkan varrella hän näkee Claudian jousi otsassaan. Mahtoiko itse luontoäiti hänet siihen lahdata? Jim pääsee autotielle, mutta joutuu samantien rekan liiskaamaksi. Nature has spoken.

Aaargh, ihan paskaa. Tämä elokuva on itsessään rikos luontoa kohtaan.

Kaw

Valmistumisvuosi: 2007

Ohjaaja: Sheldon Wilson

Pääosat: Sean Patrick Flanery, Kristin Booth,
Stephen McHattie

Pikkukaupungin sheriffi Sean Patrick Flanery valmistautuu viimeiseen päiväänsä virassa, kun hänet kutsutaan tutkimaan oudosti raadeltua miestä. Korppi raakkuu pahaenteisesti.

Korppeja tulee lisää. Ne raakkuvat pahaenteisesti. Sitten ne alkavat nokkia asukkaita armotta ja lennellä läpsytellen ympäriinsä. Seuraa taistelua raakkuvien korppien kanssa, kunnes ihmislihaa himoitseva petolintuparvi kuolee tautiin, joka teki niistä hulluja alun alkaen.

Ei mitään Hitchcockia.

(Kuvat: http://shocktillyoudrop.com/nextraimages/ngsmall.jpg ja http://s170.photobucket.com/albums/u260/LordNinja2007/Kaw/Capa.jpg)