Tilasin taannoin Play.comista mainion halpistuotantoleffaboksin, joka sisältää yhteensä 12 sertifioitua pienen budjetin kökköelokuvaa: Elvira - Mistress of the Dark, Return of the Killer Tomatoes, Night of the Living Dead, Hell Comes to Frogtown, Return to Horror High, Crocodile, Creature, The Stuff, Slugs, Spiders, Rats ja Octopus. The B-Movie Collection on huonojen elokuvien ystävälle ehta timantti. (Täällä Obsessed with Filmin lyhyet kuvaukset kaikista boksin leffoista)
Korkkasin kauhukomedialaatikon Tappajatomaattien paluulla, jossa ei kylläkään nähty ainuttakaan varsinaista tappajatomaattia. Hyväntuulista ja mehukasta halpishömppää joka tapauksessa.
On kulunut parikymmentä vuotta "suuresta tomaattisodasta" (täytynee vilkaista tuo ykkösosa Attack of the Killer Tomatoes vuodelta 1978) ja kaupungissa ei vieläkään sallita tomaatteja missään muodossa. Nuori ja muhkeatukkainen George Clooney paistelee pienessä kuppilassa mansikkahillo-pepperoni-pizzoja ja Anthony Starke toimittaa näitä korvikekiekkoja asiakkaille. Yhden letun hän vie kumman professorin tykö, ja tiedossa onkin hyvä keikka: kauhujen kartanossa asuu myös hemaiseva avustaja Karen Mistal, johon Anthony on iskenyt himokkaat silmänsä.
Hullu tiedemies dippailee kellarissaan tomaatteja myrkylliseen jäteliemeen ja sädettää niistä itselleen musiikin myötävaikutuksella Rambo-armeijaa ja seksiorjia - myös Karen on tomaatista tullut. Eräästä eksperimentistä syntyy vahingossa karvainen mutanttitomaatti, jonka proffa dumppaa kylmästi roskiin. Karen pelastaa söpön turkkitomskun ja kaksikko pakenee kylille.
Karen pääsee pizzapoikien huomaan, mutta pian heillekin paljastuu, ettei ravinnepuikkoja ja kasvilannoitetta salaa naposteleva tyttö ole aivan normaali. Maailmanherruutta tavoitteleva professori kätyreineen tahtoo tomaattitytön takaisin ja takaa-ajon tiimellyksessä Karen muuttuu jälleen avuttomaksi kasvikseksi. Pizzapojat ryhtyvät pelastustoimiin, mutta jäävät itsekin vangeiksi tomaattilaboratorioon. Onneksi tarmokas karvatomaatti hakee apua ja lopulta kaikki pelastuvat, eikä kenestäkään tule ketsuppia. Paitsi tomaatti-Ramboista.
Tämä oli kyllä hulvattoman karmea, suorastaan roskaleffojen aatelia. Elokuva sisälsi runsaasti viittauksia tyylilajiin: välillä kuvaukset muka keskeytetään rahan puutteessa, kunnes saadaan tuotesijoittelulla sponsoreita ja Clooney kekkuloi Pepsi-pullo kädessä tai Kellogsin murohiutalepaketti kainalossa edestakaisin. Täysin kieli poskessa tehty ja itsetarkoituksellisen huono elokuva, mutta melko viihdyttävä. Ei mikään mätä tomaatti!
Tappajatomskujen paluun jälkeen on tehty vielä kaksi jatko-osaa: Tappajatomaatit iskevät takaisin (1990) ja Tappajatomaatit ja Ranskan vallankumous (1991). Etenkin tuo viimeinen on nimen perusteella sen luokan spektaakkeli, että pakko nähdä...
(Kuvat: http://www.obsessedwithfilm.com/ ja http://en.wikipedia.org/wiki/File:Returnofthekillertomatoes.jpeg)
Korkkasin kauhukomedialaatikon Tappajatomaattien paluulla, jossa ei kylläkään nähty ainuttakaan varsinaista tappajatomaattia. Hyväntuulista ja mehukasta halpishömppää joka tapauksessa.
Return of the Killer Tomatoes
(Tappajatomaattien paluu)
(Tappajatomaattien paluu)
Valmistumisvuosi: 1988
Ohjaaja: John De Bello
Pääosat: George Clooney, Michael Villani,
John Astin, Karen Mistal, Anthony Starke
John Astin, Karen Mistal, Anthony Starke
On kulunut parikymmentä vuotta "suuresta tomaattisodasta" (täytynee vilkaista tuo ykkösosa Attack of the Killer Tomatoes vuodelta 1978) ja kaupungissa ei vieläkään sallita tomaatteja missään muodossa. Nuori ja muhkeatukkainen George Clooney paistelee pienessä kuppilassa mansikkahillo-pepperoni-pizzoja ja Anthony Starke toimittaa näitä korvikekiekkoja asiakkaille. Yhden letun hän vie kumman professorin tykö, ja tiedossa onkin hyvä keikka: kauhujen kartanossa asuu myös hemaiseva avustaja Karen Mistal, johon Anthony on iskenyt himokkaat silmänsä.
Hullu tiedemies dippailee kellarissaan tomaatteja myrkylliseen jäteliemeen ja sädettää niistä itselleen musiikin myötävaikutuksella Rambo-armeijaa ja seksiorjia - myös Karen on tomaatista tullut. Eräästä eksperimentistä syntyy vahingossa karvainen mutanttitomaatti, jonka proffa dumppaa kylmästi roskiin. Karen pelastaa söpön turkkitomskun ja kaksikko pakenee kylille.
Karen pääsee pizzapoikien huomaan, mutta pian heillekin paljastuu, ettei ravinnepuikkoja ja kasvilannoitetta salaa naposteleva tyttö ole aivan normaali. Maailmanherruutta tavoitteleva professori kätyreineen tahtoo tomaattitytön takaisin ja takaa-ajon tiimellyksessä Karen muuttuu jälleen avuttomaksi kasvikseksi. Pizzapojat ryhtyvät pelastustoimiin, mutta jäävät itsekin vangeiksi tomaattilaboratorioon. Onneksi tarmokas karvatomaatti hakee apua ja lopulta kaikki pelastuvat, eikä kenestäkään tule ketsuppia. Paitsi tomaatti-Ramboista.
Tämä oli kyllä hulvattoman karmea, suorastaan roskaleffojen aatelia. Elokuva sisälsi runsaasti viittauksia tyylilajiin: välillä kuvaukset muka keskeytetään rahan puutteessa, kunnes saadaan tuotesijoittelulla sponsoreita ja Clooney kekkuloi Pepsi-pullo kädessä tai Kellogsin murohiutalepaketti kainalossa edestakaisin. Täysin kieli poskessa tehty ja itsetarkoituksellisen huono elokuva, mutta melko viihdyttävä. Ei mikään mätä tomaatti!
Tappajatomskujen paluun jälkeen on tehty vielä kaksi jatko-osaa: Tappajatomaatit iskevät takaisin (1990) ja Tappajatomaatit ja Ranskan vallankumous (1991). Etenkin tuo viimeinen on nimen perusteella sen luokan spektaakkeli, että pakko nähdä...
(Kuvat: http://www.obsessedwithfilm.com/ ja http://en.wikipedia.org/wiki/File:Returnofthekillertomatoes.jpeg)
Tekstit
